Oltiin eilen kävelyllä lähiseudulla. Kun käveltiin erästä pururataa pitkin, Onni ihan selvästi huomasi jotain viereisessä metsässä ja jähmettyi tuijottamaan. Seurasin sen katsetta ja olin erottavinani koiran ihan lähellä parin ohuen puun takana. Pakko oli kysyä mieheltä, että onko tossa koira, kun se niin paikallaan ja hiljaa siinä seisoi. Kyllä siinä oli. Vapaana. Sellainen nuoren näköinen setteri-uros. Juuri muistin rodun nimenkin, eilen vielä väitin spanieliksi. Mutta enivei.

Koira alkoi sitten tulla meitä kohti, oli vissiin sen verran utelias. Vähän siinä miehen kanssa mietittiin mitä tehdä, mistä sitä tietää millä mielentilalla vieras koira kuitenkaan on. Pidin Onni siis lähellä itseäni. Se oli oikeastaan virhe, sillä Onni tulkitsi hihnan kiristymisen niin, että lähestyvä koira on uhka ja alkoi äristä sille. Sitä enemmän mitä lähemmäs toinen koira tuli, kunnes ääntely oli puhdasta rähjäystä. Toinen koirakin siinä alkoi vähän hermostua ja murista karvat pystyssä takaisin mutta lähestyi edelleen. Lopulta oli pakko puhaltaa itse peli poikki, ettei syntyisi mitään tappelua. Karjaisin "EI!!!" niin kovaa, että lähitienoo varmasti pelästyi ja niin pelästyi toinen koirakin ja lähti livohkaan.

Siellä se sitten juoksenteli lähimaastossa muttei onneksi eksynyt sentään tielle. Siinä vaiheessa harmitti, etti ehtinyt katsoa koiran pantaa, josko siinä olisi ollut omistajan tietoja. Päätettiin soittaa poliisille ja kierreltiin vielä itsekin sitten siinä lähistöllä. Kohta kuuluikin muutama lyhyt vihellys läheisen rivarin pihalta ja kohta koira laukkasi ohitsemme vihellyksen suuntaan.

Haluaisin ajatella, että koira oli karannut pihaltaan eikä kukaan päästä koiraansa vaeltelemaan vapaana lähimaastoon. Mutta jotenkin suunnitelmalliselta se kuulosti, kun koira samantien palasi takaisin kun kutsuttiin. Hämärää kerrassaan.

Mutta opetukseksi muille, jotka kohtaavat vapaana kulkevan koiran oman koiransa kanssa ulkona ollessaan: Pyrkikää siihen, että tervehditte toista koiraa ensin itse. Jos mukana on kaksi ihmistä, toinen voi lähestyä koiraa varovasti ja ystävällisesti puhellen (tuijottamatta silmiin tietenkään) samalla kun toinen odottaa oman koiran kanssa sivussa. Kun ihminen on varmistanut, että koira on vaaraton oman koirankaan ei pitäisi nähdä tarvetta alkaa rähjätä. Jännite on ohi ja koira voidaan ottaa kiinni ja tutkia siitä mahdolliset omistajan yhteystiedot. Jos koira ei päästä lähelle, ei kannata yrittää, sillä pelokas koira voi käyttäytyä aggressiivisesti. Jos on yksin liikkeellä, kannattaa toimia melko varovasti, sillä kokemuksesta tiedän, että on melko vaikeaa saada oma koira odottamaan sivulla/takana niin kauan, että saa itse tervehdittyä koiraa. Kun hihnan pitäisi olla löysä siis. Ja jos tilanne räjähtää käsiin, yksin on vaikeaa erottaa kahta koiraa. Eli harkitsisin tilanteen väistämistä jopa. Tietenkin kun tuntee oman koiran ja tietää alkaako se rähistä kannattaa toimia sen mukaan Veikkaisin, että narttukoiran käyttäytyvät vähän eri tavalla kuin nuoret urokset.

Mutta näin. Opettava kokemus meille, täytyy yrittää toimia neuvomallani tavalla seuraavalla kerralla.

Varasin Onnille nyt sitten leikkausajankin. Torstaina 8.3. on sitten suuri päivä. Vieläkin on sellainen olo, että pitää koko ajan selitellä muille, miksi tämä ratkaisu tehtiin. Selitämpä siis tännekin:

-Onnilla tuntuu olevan usein esinahan tulehduksia

-Onnilla on "hissikivekset"

-Onni on liian suuri jalostukseen

-Onnilta puuttuu hampaita

Eli melko "epäkelpo" yksilö siis, vaikka tietenkin maailman paras koira meidän mielestämme. Plus Olemme melko varmasti hankkimassa narttupennun lähitulevaisuudessa (kahden vuoden sisällä).

Lisäksi toivoisimme osaksemme hieman parempaa kontaktia, sillä ulkomaailmalla tuoksut vievät hormonihyrräämme ihan kuus-nolla samalla kun jäämme nameinemme ja leluinemme rannalle ruikuttamaan. Onhan kontaktiasiassa tapahtunut jo edistystä mutta toivottavasti tilanne paranee leikkauksen myötä vielä lisää.