Ilmoitin Onnin tänään myös näyttelyyn. Hirvittää vaan, miten tuo duracell-pupu tulee käyttäytymään kun jokapuolella on koiria, joita olisi ihan pakko käydä moikkaamassa. Näyttelyhihna sentään vähän hillitsee sen menoa. Saas nähdä kiertääkö minulla vielä päivän päätteksi sormissa veri vai onko ne kuristettu peruuttamattomasti sinisiksi. 

Täytyy nyt kovasti harjoitella tuota rauhassa odottelua häiriötilanteissa. Kaipa siihen motivointikin kuuluu, että saisi Onnin huomion jännitävässäkin tilanteessa itselleen. Siinä sitä onkin tekemistä...Kun jotain mielenkiintoista näkyy (koira) menevät Onnin korvat kiinni eikä se näekään enää mitään muuta kuin sen toisen koiran. Edes juusto (herkkujen herkku yleensä) ei enää auta tässä tilanteessa. Yleensähän tällaisissa tilanteissa pitäisi ennakoida, eli saada koiran huomio jo ennen kun se kiinnittyy muualle. Epäilen vain voiko sen pitää koko tuon häiriöajan itsellään.Eipä siinä muu taida auttaa kuin vain yrittää ja kartoittaa myös mikä olisi ylivoimaisesti kaikkein paras nami ja sitä sitten taskut täyteen kun lähdetään matkaan.

Mökillä voisi harjoitella sekä motivaatiota että keskittymistä ja rauhoittumista. Namia vaan mukaan ja kaikenlaista mielenkiintoista tekemistä, joka kaikki liittyy jollain lailla meihin. Mietimme myös jäljen tekemistä läheiseen metsään tai pellolle. Onni on nimittäin kova "arkijäljestämään" lähiseudun pupuja ja kissoja kun olemme ulkona. Se vahvistaisi todennäköisesti myös johtajuutta jos näyttäisimme sille, mistä sen olisi hyvä aloittaa nuuhkiminen, jotta saalista tulisi.

Mies käy tänään hakemassa myös temppukirjan kirjastosta. Sen avulla saamme myös mielenkiintoista tekemistä aikaan kun Onni pääsee opettelemaan uutta ja ansaitsemaan taas lisää namia. Katsotaan nyt mitkä kaikki näistä suunnitelmista nyt tulee toteutettua...

Eilen sattui huvittava tilanne kun lähdettiin Onnin kanssa aamulla ulos. Juuri kun astuttiin ulko-ovesta satuin katsomaan oikealle ja näin kissan joka pyörii siinä meidän lähiympäristössä. Kissoja on meillä muutenkin paljon ulkona vapaana, mitä en tietenkään oikein sulata. No tällä kissalla oli kyllä loistava ilme kun se huomasi jääneensä kiinni. Se sanoi aivan selvästi "Oh Shit!". Kissa jähmettyi paikalleen niin pitkäksi aikaa kun me olimme siinä lähellä. Onni ei sitä huomannut ollenkaan vaikka kissa oli parin metein päässä meistä ja aivan selvästi näkyvillä.

Päätin kuitenkin, että emme tee lenkkiämme samaan suuntaan kuin yleensä eli kissan ohi. Kävimme siis hakemassa Hesarin ensin postilaatikolta. Onnihan ei siinä nähnyt mitään outoa, että meikäläinen kävelee metsässä Hesari kainalossa. Onneksi sille ei tarvitse tuollaisia asioita selittää..

Toinen tapahtuma, joka kyllä sattui jo toissapäivänä, sattui kun Onni päätti hypätä minua kohti, kun olin kumartunut sen puoleen. Tähtäys oli nappiin, eli kuono suoraan silmään. Siinä sitten huuhdeltiin ja yritettiin taas nähdä jotain. Eipä siinä mitään, seuraavana päivänä kaikki oli taas kunnossa.

Tässä yksi ilta kun menin nukkumaan, mies lupasi laittaa ikkunat kiinni kun tulisi myöhemmin perässä. Olemme pitäneet isojakin ikkunoita auki, jotta lämpötila sisällä laskisi edes vähän. Noh, viisitoista yli yksi kuulen kolahduksen ja herään. Ihmettelen mistä se tuli enkä löydä mitään ilmeistä lähdettä. Ikkuna on edelleen auki, koska mies on edelleen katsomassa telkkaria. Päätän laittaa sen kiinni ja jatkaa nukkumista. Juuri ennen kun ikkuna on kiinni, huomaan, että Onni seisoo ikkunalaudalla ikkunan ulkopuolella. Ääni oli syntynyt siitä kun se oli siirtynyt peltiselle ikkunalaudalle. Siitä vaan sitten repimään sitä alas sieltä. Onneksi en laittanut ikkunaa kiinni, siinä olisikin ollut ihmettelemistä, minne koiruus oli kadonnut.