Levitän hysteriaa vielä vähän lisää:) Juuri kun pääsin mainitsemaan asiasta, tänään Iltalehden etusivulta löytyi seuraava otsikko "Vainajia merestä". Että nyt niitä sitten löytyy kun jäät ovat sulaneet. Ja Tiia pysyy vissiin sitten kaukana rannoilta. Huuuh.. Eikä sitä Puputtia mikään koiranulkoiluttaja tainnut löytää, jos nyt tarkkoja ollaan, mutta olisi voinut.

Vieläkään ei erikoisia vaikutuksia leikkauksella. Pissat ovat vielä melko pitkiä, mutta edelleen tapahtuu merkkailua koko lenkin ajan. Hajuja nuuhkitaan edelleen pitkin puskia ja puunrunkoja. Voi olla, että Onni on hieman iloisempi ja lähtee kaikkiin mukaan vielä enemmän innolla kuin ennen. Ja ehkä pehmeyttä (luonteen) on tullut sillä lailla lisää, että kolisteleminen (muuton yhteydessä) on ollut melkoinen kauhistus, jota täytyy paeta omaan häkkiin. Muiden koirien suhtautuminen Onniin ei mielestäni ole vielä muuttunut, mutta toisaalta eivät Onnin hormonitkaan ole vielä täysin elimistöstä poistuneet.

Onni alkaa tottua vähitellen portin olemassaoloon makkarin ovensuussa. Enää ei kuulu mitään mukinoita illalla, mutta aamulla, ennen kuin olemme saaneet repäistyä itsemme irti sängystä kuuluu pientä kimeää kannustusta:) Se on se kirkasvalolamppu, jonka olemme ajastaneet menemään päälle ennen herätyskelloa, jotta herääminen olisi miellyttävämpää (käpyrauhanen alkaa erittää heräämishormonia ja järkytys ei ole niin suuri elimistölle). Kun Onni valon huomaa, se ilmeisesti pomppaa pystyyn ja lähtee herättelemään meitä. Jippii...

Kohta olisi aika tehtä madotuskin, olin jo tällä viikolla aikeissa, mutta sitten se jostain syystä unohtui. Jos sitä vaikka tänään muistaisi. Saa taas nähdä minkälaisen sörsselin sitä joutuu sotkemaan että se menee alas. Meillä kun käytetään sellaista tahnaa, jota joutuu Onnin kokoiselle koiralle syöttämään muistaakseni noin parikymmentä senttiä. Se on paljon tahnaa! Ensimmäisellä kerralla kun sitä annettiin Onnille sen ollessa pentu (silloin tahnaa oli vastaavasti melko vähän), sain tahnan tungettua sellaisen rengaskeksin reikään. Eihän sekään tietenkään toiminut, vaan Onni yritti piilottaa keksin kenkätelineen viereen, mutta jotenkin se saatiin alas. Myöhemmin olen sekoittanut tahnan sekaan murusteltuja herkkuja, jotta se maistuisi paremmalta. Se on toiminut suht' hyvin, mitä enemmän herkkuja suhteessa tahnaan sitä paremmin. Melkoinen työ tuossa sörssäämisessä tietenkin on. Ja arveluttaa sekin, että pakkauksessa sanotaan, että ihokosketusta tahnaan kannattaisi välttää. Jos se ei ole iholle hyväksi, mitä se tekee koiran ruonsulatusjärjestelmälle?