Kuten kymmenet muutkin, päätimme mekin viettää sunnuntaipäivämme Keskuspuistossa. Lähdimme liikkeelle Paloheinästä ja kuljimme pitkin metsäpolkuja kohti Haltialaa. Sää oli kaunis ja metsä lähes lumeton, tosin vielä melko märkä. Vähän väliä törmäsimme kaatuneisiin tai katkenneisiin isoihin puihin, joten paikalla on täytynyt olla melkoinen myräkkä jokin aika sitten. Kaatuneita puunrunkoja pystyi kuitenkin käyttämään hyväksi esteinä, joiden yli oli hypättävä ja mikäs sen hauskempaa!

472531.jpg
Onni ja hammastikku

Onni nautti olostaan ja oli ihan selvästi omassa elementissään. Välillä se löysi jonkun metsäneläimen hajun ja sitten alkoi kova viipotus sen perään. Emme kuitenkaan uskaltaneet pitää Onnia vapaana koska porukkaa oli niin paljon liikkeellä. Hajun perään ei siis päässyt kovinkaan pitkälle.

472533.jpg
Onni isolla kivellä

Yritimme löytää jostain paikkaa, jossa grillata makkaraa sellaisessa euron maksaneessa kertakäyttögrillissä. Missään yleisellä retkieväspaikalla emme kehdanneet tulta tehdä, joten päädyimme lopulta Paloheinänmäen huipulle tehtyyn halfpipeen. Siellä oli joku muukin polttanut nuotiota ja halpipen reunat suojasivat tuulelta ja uteliailta katseilta kolmelta suunnalta. Paikka on ilmeisesti paikallisen nuorison (tai laitapuolen kulkijoiden) suosiossa, sillä se oli täynnä lasinsiruja. Onnistuimme kuitenkin varomaan niitä ja saamaan makkarat paistetuksi. Kummallinen sivumaku kertakäyttögrillistä tarttui makkaroihin jos minulta kysytään, mutta hyvin makkarat upposivat silti. Onnikin sai omansa.

Sitten valuimmekin vähitellen takaisin autolle ja ajoimme uuden (Helsingissä sijaitsevan) kämppämme kautta vanhempieni luokse syömään. Vasta siellä kuulimme, että olemme siirtyneet kesäaikaan, ja itseasiassa olimme myöhästyneet puoli tuntia kun luulimme olevamme puoli tuntia etuajassa. Olemme ilmeisesti eläneet kiven alla viime päivät, kun emme ole moista muistaneet.

Onni olisi halunnut jäädä vanhempieni luokse nukkumaan mutta saimme sen juuri ja juuri houkuteltua mukaamme kotiin. Nyt kainalossa nukkuu lopen uupunut, mutta onnellinen poitsu:)

Huusin huuto.netistä meille lapsi-/turvaportin, jotta saisimme pidettyä Onnin pois makuuhuoneestamme ja sitä kautta myös sängystämme. Rajojen asettaminen on helpompaa kun ne ovat fyysisesti olemassa. Torstai-iltana testasimmekin sitten miten portti toimii käytännössä. Onni jäi olohuoneen puolelle nukkumaan ja me nukuimme makkarissa. Tai yritimme nukkua. Onni nimittäin haukkui ensin kello kahteentoista yöllä ja aloitti taas kuudelta aamulla. Jee! Pejantain ja lauantain välinen yö meni siinä mielessä paremmin, että Onni jäi nukkumaan nätisti illalla, mutta aamulla haukkuminen alkoi taas. Kuudelta. Jonkin aikaa se haukkui, ja kun siitä ei ollut mitään hyötyä, täytyi ryhtyä toimeen. Onni siis hyppäsi portin yli. Korkeutta portilla on kuitenkin sellainen kunnioitettava 74,5 cm mutta niin se vain tuli siitä yli ja nukkumaan tyytyväisenä sänkyyn. Sängyssä ei enää tarvinnut haukkua tai elämöidä muutenkaan, tavoitehan oli jo saavutettu. Nautimme siis kaikki ihanasta hiljaisuudesta nukkuen kaikki kolme yhdessä samassa sängyssä. Ei voi mitään. Tänä aamuna Onni ei ehtinyt hypätä portin yli, kun  mies  nousi jo ylös.

472530.jpg