Taas on kulunut hetki siitä, kun viimeksi kirjoittelin kuulumisia. Huono puoli kirjoittamisen lykkäämisessä on se, että kun lopulta kirjoittaa, mitään erikoista ei muka olekaan tapahtunut.

Saimme kutsun eläinlääkäriltä tehosterokotuksiin, onhan Onni kohta jo yksi vee. Juhlapäivä ajoittuu ensi sunnuntaille eli 8.10. kuten Onnin tiedot-sivullakin taidetaan kertoa. Yritän ehtiä virkkaamaan jäbälle nallen lahjaksi.

BARF-puolella on tapahtunut sen verran edistystä, että kananmunaan sekoitettu pinaatti-avomaankurkku-lehtisalaatti-mössö on nyt mennyt alas, jos olen jaksanut sekoittaa sen tarpeeksi hvyin jauhelihan sekaan. Jos osa mössöstä on jäänyt reunoille, sitä ei tarvitse ilmeisesti syödä. Aluksi en viitsinyt sekoittaa mömmöä sekaan ollenkaan vaan jätin sen lammikoksi reunalle. Alussahan poitsu ei sitten ei syönyt koko annosta jos siinä oli jotain moskaa seassa. Mutta nyt olemme malttaneet pitää poikaa tarpeeksi nälässä, että mössö-jauhelihaseoskin on mennyt tosiaan nätisti alas. Tällä hetkellä lisään mömmöä jauhelihaan noin ruokalusikallisen, eli yksi kananmunallinen riittää pidemmäksi ajaksi. En siis syötä pojalle useita kananmunia viikossa, koska tiedän että se voi olla haitallista.

Jauhettu lohi (Murren Murkinasta) ei sen sijaan mennyt alas edes paaston jälkeen (kieltäytyi siis syömästä annosta aamulla, minkä seurauksena sitä tarjottiin uudestaan illalla). Lohi näyttikin aika omituiselta, itseasiassa kypsennetyltä. Roskiin. Sen sijaan raaka kirjolohi upposi ihan OK. Vähän ihmetystä se herätti eikä se nyt selvästikään ollut ylintä herkkua (toisin kuin kypsennettynä), mutta kaiken se söi silti.

Tällä hetkellä ruokavalio koostuu siis naudan pentujauhelihasta, sian jauhetuista kurkkutorvista, sian kylkiluista, broilerin siivistä, merilevästä, piimästä, lohiöljystä ja kanamuna-pinaatti-avomaankurkku-lehtisalaatti-mömmöstä. Täytyy usuttaa mies kesäkurpitsojen kimppuun seuraavalla kerralla kaupassa käydessään.

Mietin tässä aamulla, että mitäpä jos kasvattaisi vehnänorasta. Vähän niinkuin kissoillekin kasvatetaan? Eikö siinä pitänytkin olla jotain tosi hyviä aineita?

Onni on alkanut haukkua ohikulkeville koirille. Juuri tätä pelkäsin tapahtuvaksi (toivottavasti en ole itse aiheuttanut) kun ollaan ohitusta yritetty harjoitella. Selvästikään tiet täällä ei ole tarpeeksi leveitä molemmille koirille. Vielä tähän päivään mennessä luulin, että Onni haukkuisi ainoastaan uroksille. Kuitenkin tänään matkalla koirapuistoon tuli äristyä myös narttukoiralle. En edes pidä hihnaa kireällä (siis aluksi, ennen kuin Onni syöksyy toista koiraa kohti, tosin ennen innokkaasti nykyään kai sitten vihamielisesti?), koska olen lukenut, että juuri sillä saattaa kasvattaa koirastaan ärisijän. Ärsyttää vain tuollainen käytös ja toivottavasti se on vain ohimenevä vaihe.

Ainiin! Onnista tuli melkein isä! Yksi päivä kun oltiin kävelyllä, naapurin narttu-Jacki karkasi kuusiaidan läpi liehittelemään meidän nuortamiestä. Käänsi oikein häntää sivuun ja oli muutenkin ihan valmista kauraa. Sain sentään estettyä vahinkoa tapahtumasta. Toivottavasti ei mikään muukaan romeo pääse jatkamaan geenejään. Aika huvittavaahan tuo kova yrittäminen (nartun puolelta) oli.