Saanen ilmoittaa, että meille syntyi kunnon äijän mitoissa (51cm/4220g) oleva kepo (="kennelpoika", sukulaisille ja kavereille tiedoksi) tiistaiaamuna. Eilen kotiuduttiin laitokselta ja käytiin hakemassa koirat vanhemmiltani samalla matkalla kyytiin.

On se jännä, että vaikka tutustuttamistilannetta oli miettinyt ja suunnitellut etukäteen, sitä menee ämpäri ihan nurin välittömästi kun koirat ei osaakkaan käyttäytyä hyvin oman pienen tuhisijan lähellä. Ja tietäähän sen että parsonit eivät välttämättä selviydy uusissa tilanteissa kaikista rauhallisimmin. Kohtuuhyvin ensitapaaminen kuitenkin meni, pikkumies ei onneksi ole tottunut hiljaisuuteen vatsassa ollessaankaan. Viitaten otsikkoon, kumman veikkaatte olevan kumpi? Ilo nanny ja Onni vauvafoobikko? Väärin! Tämä kävi ilmi jo kun lähetimme koirille pikkuisen pipon haisteltavaksi. Ilo oli nuuhkaissut sitä pari kertaa ja jatkanut touhujaan, Onni taas oli yrittänyt omia pipon ja vahtia sitä. Nyt kotonakin Onni on aivan ylihuolehtivainen, kuten kuvakin ehkä kertoo.

Onks nyt varma, että sillä ei oo kylmä/nälkä/markä vaippa/väsy/yksinäinen olo? Osaaks sä varmasti?

Aina, jos vauva liikahtaakaan tai päästää ääntä, Onnin pitäisi päästä katsomaan ja tarkistamaan että kaikki on kunnossa.Vaippa piti nuuhkia joka kerta jos pääsi pienikin tuhnu. Korvat olivat Onnin mielestä tooosi likaset koska niitä pitäisi putsata koko ajan. Kun se ei ihan jatkuvasti päässytt tekemään hoitotoimenpiteitään, se otti hirvittäviä kierroksia ja alkoi läähättää. Osasi se paikoin olla ihan rauhallisestikin kun vauva nukkui. Yö meni siinä, että Onni vinkui/ulvoi makuuhuoneen portin takana. Ja kun Tomi kävi hakemassa portin eteen imurin, se jatkoi vähän kauempana. Ei kai se samaa kovin kauaa jaksa, eihän??

Ilo taasen suhtautui tulokkaaseen hyyyvin epäilevästi. Ei se meinannut uskaltaa mennä edes haistelemaan sitä, ja heti kun kuului pienikin tuhina, alkoi murina ja haukkuminen. Toukka on jotain käsittämättömän outoa ja uhkaavaa. Loistavasti sosiaalistettu tuo meidän kakkonen. Sitten kun pelko vähän hellitti ja uskalsi tulla haistelemaan, seuraava kauhistus oli, että se liikkui! ja polku jatkui jotakuinkin näin: Mitä, miks se huutaa? Miks se murisee mulle (vatsa piti kurinaa)? Onks noi silmät? Miks se tuijottaa mua? Miks se haisee? Siis mikä toi on? Mutta Ilo suhtautuu koko hommaan ehkä kuitenkin paremmin, se antaa vauvan olla rauhassa eikä puutu koko hommaan vaan oleilee itsekseen. 

Vielä yksi ongelmanpoikanen oli se, että Onni selvästi katsoi saavansa määrätä saako Ilo tulla katsomaan vauvaa ollenkaan. Vähän samanlaista aietta sillä oli Tominkin suhteen, mutta se kai saatiin toivottavasti kitkettyä jo pois. 

Että semmoista. Elämä kolmen ihmisen ja kahden parsonin perheessä alkakoon. Pahoista ajatus- ja kirjoitusvirheistä saa syyttää hormoneja ja univelkaa, pointti tuli kuitenkin toivottavasti selväksi.