Päätimme käyttää Onni eläinlääkärissä sillä se on alkanut nuolla pistooliaan jatkuvasti. Todennäköisesti vaiva liittyy hormoneihin, mutta olen myös lukenut että se saattaa liittyä esinahan tulehdukseen. Varsinkin kun alapäästä erittyy välillä vihertävää nestettä. Yök.

Eläinlääkärille päästyämme Onni alkoi poukkoilla joka suuntaan ja vinkua kun ei päässyt. Lattia oli onneksi niin liukas, ettei pojan paikallaan pitäminen vaatinut suuria voimia. Mielenkiintoinen uusi tempaus oli merkkailu odotushuoneessa. Onni hakeutui lähelle huoneen yhtä ulkonevaa nurkkaa ja ehdin juuri ajoissa tajuta, mitä sillä oli mielessä ja vedettyä sitä sen verran pois, että suihku osui lattialle. Vastaanoton namit eivät Onnia olisi voineet vähemmän kiinnostaa, joten lähdin hakemaan Onnin omia nameja autosta. Mies jäi odottamaan sisälle. Kun tulin takaisin, huomasin, että myös odotushuoneen sermi oli merkattu sillä välin. Mies ei kuulemma ollut moista huomannut, mutta kun muita odotushuoneessa ei ollut,  oli helppo päätellä kuka syyllinen oli. Vielä matkalla ulos kun pysähdyin nostamaan pudonneita tavaroita Onni ehti nostaa koipea ovenpielelle. Morjens!

Enpä haluaisi viedä tätä tapausta kenenkään uroskoiran omistajan luokse. Voisi pesulalasku olla melko suuri sen käynnin päätteeksi.

Heti kun pääsimme lääkärin nähtäväksim hän kehui meitä siitä että olimme ylipäätään moisen vaivan huomanneet ja sitä hoitaneet. Ja hyvin hoitaneetkin, sillä oireet olivat kuulemma hyvin vähäiset enää. Jee, hyvä me!

Mutta kun mainitsin Onnin pahanhajuisesta hengityksestä, lääkäri päätti katsoa myös Onnin suuhun. Ja tadaa! Onnilla onkin nielurisatulehdus! Siihen saatiin sitten 8 päivän antibioottikuuri. On kuulemma yleinen "lastentauti", eli kaksi kolmesta 8-10 kuukautisesta koiranpennusta sairastaa sen. Oireina on kuulemma yleensä kakominen ja oksentelu silloin tällöin, muttei kuitenkaan jatkuvasti. Olisi todennäköisesti jäänyt hoitamatta, ellei hengitys olisi vaivannut meitä.

Päätin lopulta kysyä myös Onnin kiveksistä, kun niistä on huomautettu, että ne ovat kummallisesti "jonossa". Kopeloituaan (ihan liian kauan Onnin mielestä) lääkäri totesi, että aika irtonaiset ne on. Onko se hyvä, oli pakko kysyä, mistäs minä kivesten irtonaisuudesta mitään tiedän. Ei Onnista näyttelykoiraa kuulemma tule. Heh. Kun Onni nyt on menossa näyttelyyn, niin saamme kuulemma sitten vain toivoa, että tuomari vain nopeasti kokeilee onko Onnilla kivekset tallella. Pidämme peukkuja. "Hissikivekset" on kuulemma oikea termi.

Hienosti Onni antoi itseään tutkia. Pysyi ihan paikallaan pöydällä ja odotti vain että kaikki loppuisi. Asento vain paljasti ettei kaverilla kivaa ollut. Selkä kyyryssä ja pää alhaalla. Näky oli aika surkea. Paikalle sattui vielä eläinlääkäriharjoittelija, jolle Onni pääsi esimerkkitapaukseksi kopeloitavaksi. Kivaa...