Käydäänpä suoraan asiaan, kun tuli tuo huhtikuu kokonaan jätettyä väliin päivityksissä. Hyi minua. 

Onni voitti "koivukylän kovin koira 2010" -palkinnon luokkanousullaan, kolmella voitollaan ja yhdellä kolmossijoituksellaan. Jätkä oli tietenkin erittäin onnessaan kunnianosoituksesta ja hyysää kiertopalkintoa tämän vuoden oikein innolla.

Ilo on nyt sitten siinä tilanteessa hormoniensa kanssa, että se myttää lojumaan jätettyja vaatteita, vinkuu, läähättää, nuolee meitä kaikkia, yrittää nylkyttää, vahtii leluja ja on lihonut hurjasti. Sen on pakko olla valeraskaus, joka toivottavasti alkaa jo taittua, on se jo niin kauan kestänyt. Lelut on kerätty pois, mutta Ilo on keksinyt hyödyntää myös Huukon lattialla lojuvia leluja. Yksi aamu jouduin takavarikoimaan siltä häkistä yhden helistimen... 

Treenikausi alkoi kentällä ja koirat ovat into piukassa kun saavat ihan kahdenkeskistä aikaa. Mullakin olisi aikomus alkaa kisata vielä tänä kesänä, nyt pitäisi vähän kerätä uskoa kentältä että siitä tulee jotain. Toistaiseksi oma liikkuminen tuntuu jotenkin tahmealta mutta ehkä se siitä alkaa sujumaan kun saa taas muutaman treenin alle. Ilo olisi jo ihan valmis kisoihin ja Tomi on sitä mieltä ettei se kauaa viihdy ykkösissä. Minä taidan viihtyä

Tomi ja Onni eivät puolestaan viihtyneet sitten kauaa kakkosissa ja ovat nyt jo kolmasluokkalaisia! Äitienpäiväviikonloppuna oli kolme starttia IHAH:n kisoissa ja heti ekasta tuli serti ja koitos jatkuikin sitten vasta sunnuntaina kolmosissa. Ensimmäinen rata oli hylly, mutta toiselta tuli heti nolla.  Sijoitus kuitenkin neljäs eli LUVAa ei herunut vielä. Muutama mutka olisi pitänyt tehdä vieläkin nopeammin vaikka äijät vetää nyt jo kuin tykit radalla. Mutkia pitäisi vaan saada vähän tiukemmiksi. Ehtiihän sitä vielä. Tässä vielä ihasteltavaksi kolmosten nollarata. Voittaja-mudi oli reilu pari sekuntia vielä tätäkin nopeampi.

Agileirille ilmoittautuminen meni (taas) ihan ohi vaikka Kaisa muistikin sitä muistutella, joten meitä ei valitettavasti siellä tänä vuonna näy . Pitääkäähän te muut huippuhauskaa meidänkin puolesta.

Muuten meillä on mennyt rauhallisesti. Koirat yrittävät pysyä pois pikkujätkän tieltä ja pitää omista tavaroistaan huolta. Vähitellen oppivat vissiin, ettei niitä kannata jättää lojumaan minnekään. Parasta koirien mielestä on varmaan se, kun Huuko syö ruokaansa kolme kertaa päivässä ja kun nuo koordinaatio ja sorminäppäryys ei ole vielä ihan loppuunhiottuja aika paljon ruoasta päätyy lattialle. Onkin ollut pakko käskeä koirat (eli siivouspartio) kauemmaksi odottamaan. Muuten suurin osa ruoasta on jossain muualla kuin siellä missä sen pitäisi olla. Huukosta on myös kamalan hauskaa tarjota koirille syötävää. Siinä koetellaan koirien kuuliaisuutta kun toinen lähes työntää herkkua suuhun ja minä komennan taustalla, että "EI ota!!". Joskus vaan ei pysty vastustamaan kiusausta.

Pudota! Pudota! Pudota!