Niin siinä vaan kävi, että Iltsi meni ja haki itselleen Sertin! PN2 oli myös nuorten kehästä, loistavaa että uudet koirat pärjää. Sertejä jaettiin käsittääkseni (ainakin) kaksi sekä uroksissa että nartuissa. Kertakaikkisen hienoa oli sekin, että Elvis rikkoi kaavan ja oli PU1.

Tulihan sitä vähän kämmittyäkin, on näistä kehistä tullut jo sen verran kokemusta, että mitä sitä turhaan ohjeita kuuntelemaan. Kun meidän olisi pitänyt olla kiertämässä jonossa kehää omassa luokassa, oltiin kehän ulkopuolella. Onneksi kehäsihteeri huomasi että koiria puuttui (ei oltu siis ainoita, Rauni ja Lola sekä kolmas koirakko olivat karanneet samaan aikaan) ja käski meidät sitten kiertämään kehää kolmistaan. Kaksi kierrosta oikein, joten saatiin aika paljon huomiota per koira. Kyllä vähän hävetti. Onneksi koiraa ei rankaistu omistajan töppäilystä.

Huomasin vasta kotona, että meidät oli palkittu PU3-pystillä. Täytyy selvittää, missä meidän oikea pokaali on ja jaksaisikohan sen vaihtaa oikeaan. 

Tuomari Karen Rimmer oli Ilosta tätä mieltä: 

"Good feminine head. Dark eyes wit alert expression. Good ears. Correct bite. Good thick coat. Spannable. Moves well." 

Aika näppärä arvostelu kaiken kaikkiaan. 

Ja lykättiinpä mulle vielä yksi koira handlattavaksi ihan äkkiarvaamatta. Sitten kuulin, että koira oli sertiä vaille valio. Päädyttiin lopulta omassa (avoimessa) luokassa neljänsiksi, ettei se ihan reisille mennyt. Kyllä tykkäsi pikku-Maya nakista;) Ja kävi vielä ilmi, että Onnin veli Joutllaan Onnenpekka eli Ruutu asuu Mayan kanssa! Pieni on maailma.

Nyt kun vielä joku julkaisisi julkaisukelpoisia kuvia paikan päältä! Ei tolla meidän kameralla oikeen saa...