On meillä vaan hienoja koiria. Aloitetaanpa järjestyksessä siitä ensimmäisestä, eli Ilon luolakokeesta. Koehan osui juuri siihen aamuun, jolloin suurimmalla osalla suomalaisista on vaikeuksia herätä ja me tehtiin se vaivaisten viiden tunnin yöunien jälkeen. Onneksi tuli tarkistettua vielä edellispäivänä navigaattorista kauankos sinne Ikaalisiin ajaa Vesilahdelta. Yllätys oli melko suuri kun rakkine ilmoitti ajoajaksi kaksi tuntia! Ja paikalla piti olla jo hyvissä ajoin ennen yhdeksää. Hyvin ehdittiin vaikka käytiin kääntymässä jonkun maajussin pihassa ihastelemassa "nopeinta" reittiä, jota ei oltu näin talvituimaan edes aurattu. Siinä kohtaa meinasi rakkine päästä testaamaan vedenpitävyyttään keväthangille.

Paikalle päästyään Iltsi oli aivan täpinöissään. Kun käytiin katsomassa luolaa etukäteen, se olisi mennyt sinne remmi kaulassa jos olisin päästänyt. Omaa vuoroa odotellessaankin se ihan tärisi kun ei olisi millään voinut malttaa odottaa. 

Arvostelu meni sitten näin: 

"Ahdinkoputken läpäisy: Nopea

Tyhjän luolan tarkistus: Täydellinen, haukahteli

Riistakoe: Koira hyvin luolaan pellille. Avauksesta kettu siirtyy oikeaan peräpesään. Koira seuraa nopeasti ja aloittaa liikkuvan painostuksen. Kokeen puolivälin jälkeen koira välillä osittain etenee madalluksen alle. Koiralla hyvä kunto ja into. Terävyyttä vähän lisää niin tulosta syntyy." 

Ja tuloshan oli 37C

Vähän tuo tyhjä luola meni tosiaan haukkumiseksi kun ei vaan voinut olla hiljaa kun oli niin jännää. Kettua Ilo painosti melko kaukaa, 30-40 cm päästä pesästä, mutta se saattoi johtua siitä että edellisissä treeneissä se oli vähän saanut nokilleen. Ihan tyytyväinen likka oli sitten kun sen saatiin putkesta pienen venkoilun jälkeen pois. Ei jäänyt mitään hampaankoloon, vaan oli selvästi omastakin mielestä tehnyt parhaansa. Jaksoi haukkua koko 20 min vaikka loppua kohti ääni alkoi kuulostaa vähän "mikset sä tottele vaikka mä sanon?" Oli niin hauska seurata vierestä muiden suorituksia, varsinkin Vapulla jäi omasta mielestään homma selvästi ihan kesken, millään se ei olisi lähteä luolilta autoon:)

Sitten ajeltiin freeseissä tunnelmissa kolme tuntia kotiin. Onneksi Anja vinkkasi umpihangessa kävelyttämisestä, että saatii sentään pahimmat töryt irtoamaan ennen autoon menoa. Loppupäivä menikin sitten lataillessa akkuja pitkän päivän jälkeen.

Heti maanantaina Ilo pääsi sitten fyssarin käsittelyyn ja kyllähän sieltä pari mehevää kohtaa löytyi. Toinen keskeltä selkää vasemmalta puolelta ja toinen kallonpohjasta oikealta. Ilo meinasi kyllä moneen kertaan, että tää oli nyt tässä, kiitti hei, mutta nätisti se antoi itseään hoitaa kun minnekään ei päässyt. Ei murissut, ei näykkinyt, ei mitään. Oli oikein unelmapotilas. Kokeili se kyllä kaikki keinonsa, kun yritti vinkuakin ja ehdin jo ihmetelllä, että noinko kipeä se on. Tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että neiti vaan itkee kun ei saa tahtoaan läpi ja käsittelyä loppumaan.

Rohkaistuin oikein varaamaan Onnillekin ajan, vaikka tiedän jo valmiiksi, että herra on kaukana unelmapotilaasta. 

Ja sitten Onniin. Meidän pojat kävi tänään räjäyttämässä pankin ja ottivat ensimmäisen nollatuloksen ja olikin oikein nollavoitto! Ekasta radasta tuli pienen takaleikkauslipsahduksen takia rimanpudotus ja vitonen koko luokan nopeimmalla ajalla, mutta agirata menikin sitten täysin nappiin ja ihanneaikakin alittui huimasti 12 sekuntia. Kyllä tuli kotiin tyytyväinen parivaljakko. On se vaan niin hauska nähdä kuinka paljon Onni agilityä rakastaa, se on niin seesteinen aina kisan jälkeen kun on ollut niiiiin kivaa ja saanut mennä täysiä ja suorittaa esteitä ja harrastaa yhdessä.

 

Aurinkoista Pääsiäistä kaikille!