Piti muutama päivä kerätä rohkeutta, että kehtaa tänne mitään laittaa. Menin treeneihin innoissani, sillä tiesin vetäjänä olevan Kirsi, joka teettää mukavan suoraviivaisia ratoja, joista jää hyvä fiilis. No, Kirsi olikin myymässä hevostaan ja tilalla oli Markku, joka teettää aina "tekniikkaratoja", eli niissä jauhetaan yhtä asiaa hyyyyyyvin monta kertaa. Joskus vedetään neljää suoraa putkea, tällä kertaa tehtiin takaakiertoja. Näistä treeneistä ei yleensä jää niin hyvää fiilistä, sillä ne a) ovat melko hankalia, b) ovat saman asian toistoa niin pitkään että joko minä osaan tai koira kyllästyy, yleensä jälkimmäinen vaihtoehto, c) ne tuovat ikävällä tavalla esiin omat kehityskohteet. Kun tämä on tiedossa jo etukäteen, eivät treenitkään tietenkään mene kovinkaan hyvin.

No tässä tämä meidän yritelmä kuitenkin on. Katsokaa ja itkekää. Vain ensimmäinen ja viimeinen este piti tehdä suoraan, kaikki muut oli tarkoitus suorittaa takaa kiertäen. Ja kaiken lisäksi jokaista estettä ei ollut tarkoitus suorittaa vaan välillä pitikin muuttaa kulmaa ja juosta pidemmälle. Ja mä en vaan osannut. Mikä siinä on, että kun kerrotaan, että tässä sulla menee pieleen, niin menen ja teen uudestaan ihan samalla tavalla väärin? Mä tarvisin vissiin välitöntä palautetta tehdessäni ja piiskaa pahimmissa kohdissa... Ja erityisesti piiskaa siitä, että lannistun tuolla lailla kun mokaan. Ei mikään ihme, että Ilo ei jaksa kauaa yrittää.

Mutta oli treeneissä jotain positiivistakin, Ilo on oppinut kepit ihan hurjan hyvin syksyn aikana Tomin kanssa treenatessaan. Ei tarvinnut kuin lähettää koira ja vips sinne se sujahti oikeaan väliin ja lähti pujottelemaan. Ja molemmilta puolilta yhtä hyvin! Tässä siitäkin video, sitä saa ihailla. 

Ja hyppyytekniikkaa kokeiltaessa Ilo veti just niinkuin kuuluikin, poinpoingpoing se tuli suoraan kuin aropupu vaikka esteet oli vinossa ja olisivat voineet aiheuttaa sen, että koira alkaa mutkitella ja pullahtaa jopa ulos radalta. Laitetaan siitäkin pätkä :) 

Kontaktitkin on melko hyvällä mallilla, kunhan itse hidastan tarpeeksi tai vaihtoehtoisesti kävelen rauhassa tasaista vauhtia kontaktin ohi niin siihen se koira jää tapittamaan, että namia tähän suuntaan. Kovaa juoksemista ei vielä osata, silloin tullaan vaan läpi loikkimalla. Oikealla kädellä ohjaaminenkin on ainakin A:lla heikompi puoli, mikä johtuu todennäköisesti siitä, että namit on vasemmassa taskussa ja palkkaan useammin vasemmalla kädellä. Jos ohjaankin oikealla kädellä A:lle, Ilo kääntyy alastulokontaktilla vasent kättäni kohti ja tulee alas esteeltä. Mutta nämä nyt on tällaisia pieniä yksityiskohtasäätämisiä.

Huomenna päästään pitkästä aikaa Ilon parhaan kaverin lyhytkarvaisen collien Sohvin ja tämän "pikkusiskon" Mairen kanssa lenkille. Aijai, Ilo ei vielä tiedäkään kuinka hauska päivä huomenna on.