Tänään, kuukausien odottamisen jälkeen, saimme nettiyhteyden kotiin. Edellisen kerran meillä oli netti kotona edellisessä kämpässä eli maaliskuussa. Jotenkuten ollaan kituutettu tähän asti, mutta nyt se on ohi! Varsinkin kuvien lisääminen on ollut erityisen hankalaa, mutta heti huomenna tähän tulee muutos. Ihan vaan tiedoksi:)

Oli mulla ihan asiaakin, en vain näin äkkiseltään muista mitä... Ollaan yritetty hankkia Onnille pelastusliivejä, mutta koska tuo poitsu on omaa luokkaansa ei sopivaa tahdo löytyä. Etsintä jatkuu, seuraavat on jo tilattu sovitettavaksi. Ongelma on se, että useimpien merkkien koot menevät kiloittain ja kun Onni on yksitoistakiloinen, tilasimme 10 kg liivit. Yllätys yllätys, hihna ei ylety kiinni rinnan ympäriltä! Seuraava koko on 20 kg, johon Onni taas todennäköisesti häviää sisään. Saas nährä. Tähän tämä homma taisi kaatua viimekin vuonna.

Sunnuntaina olimme taas agilitaamassa. En ole aivan satavarma mikä Onnissa on kipeä, takareidet vai anaalit. Anaaleiden ei kuuluisi kaiken järjen mukaan olla kipeät, mutta nyt kun olen tarkkaillut herraa enemmän sillä silmällä, se saa toisinaan ihmeellisiä sätkyjä ja alkaa hapuilla peräpäätään. Ihan kuin se kutiaisi tai jotain. Ja kun hieroessani käteni menee liian "taakse", silloin tulee palautetta. Pitääkö tässä mennä ihan lääkäriin?

Niin siitä agilitystä: Se meni hyvin ja huonosti. Silloin kun Onni jaksoi keskittyä, meni hienosti, mutta keskittymisen herpaanutessa koettiin lähes kauhun hetkiä. Ryhmässämme on nimittäin ruskea kääpiöpinseri, jota sen omistaja pitää vapaana takakentällä silloin kun he eivät harjoittele. Koira on todella arka ja melko tottelevainen, joten siinä ei yleensä ole ongelmaa. Tällä kertaa oli. Takakentän apilat olivat kasvaneet niin korkeiksi, että Nipasta (kääpiöpinseri) näkyi vain vilauksia kun se viipotti menemään ja Onni sattui huomaamaan sen. "Saalis!", sanoi pienen metsästäjämme pää ja se säntäsi salamana Nipan perään. Nipa tietenkin karkuun, onhan Onni siihen verrattu todella iso. Onneksi Nipan omistaja sai koiransa turvaan ajoissa ja sai Onnin peloteltua pois, sillä minusta tilanne näytti siltä, että Onni ei tosiaan tunnistanut Nipaa koiraksi. Mies on asiasta eri mieltä.

Agilityaitauksen vieressä olevassa koirapuistossa oli toinen parson, jonka kanssa Onni oli hetken saanut leikkiä ja ne olivat tulleet hyvin toimeen. Päästimme Onnin leikkimään hetkeksi kesken treenien, kun parsonilla ja nuorella dobberilla näytti olevan kovin kivaa keskenään. Eipä siinä kauaa kestänyt kun Onni tuotiin takaisin kentän puolelle pari punoittavaa hampaanjälkeä kyljessään. Three is a crowd, kuten lontoolaiset tahtoo sanoa. Harmi.

Mutta treenit jatkuivat, olivat oikein huiman pitkät, yli kaksi tuntia ja taas tuli muutamia hyviä suorituksia. Yleisfiilis treeneistä oli kuitenkin kuulemma positiivinen. Vetäjämme lainasi yhden ryhmäläisemme toista Flättiä (Flat coated retriever), ja veti silmukan muotoisen radan (aitoja ja rengas) sen kanssa kun kaikki ryhmäläiset olivat ensin yrittäneet. Ohhoh, huomasi, että koira on vetänyt agia ennenkin. Suoritus ei ollut täydellinen, mutta kun ottaa huomioon, että koira ja vetäjä olivat käsittääkseni toisilleen vieraita, niin hurjan hyvin se meni!

En ole taas pitkään aikaan laittanut kastraation vaikutuksista mitään juttua, kun mielestäni vaikutuksia ei ole pahemmin ollut. Tai on, mutta ne ovat niin pienia, että sitä tahtoo ajatella että ne ovat olleet koulutuksen tulosta:) Muita koiria kohdatessa käyttäytyminen on edelleen samanlaista, eli moikkaamaan pitäisi päästä, mutta tilanteesta poistumiseen on tullut muutosta: Kun toisen koiran luo on joskus päästy, ei se sitten lopulta olekaan kovin mielenkiintoinen, ja matkaa voidaan jatkaa melko nopeasti. Kerran tapasimme pari collienarttua ja hetken siinä häsättyään Onni tuli istumaan sivulleni, koska käsessäni oli nami. Collieiden omistaja oli erittäin yllättynyt ja sanoikin jotain tyylin "Aijaa? Ei sitten tytöt sen enempää kiinnostanut?" Olin polleana:)

Ruokahalu on edelleen hyvä, sitä pitää tarkkailla.

Karvan laatu on ehkä hieman heikentynyt. Olen ottanut taas projektiksi saada kaikki vanha karva revittyä pois ja se tuntuu vaikeammalta kuin ennen. Karva ei vain irtoa enää samalla tavalla ja toimitukseen kuluu tuhottomasti aikaa. Tällä hetkellä Onni näyttää siltä, että se olisi ajeltu osittain koneella, sillä sen selässä on selvä alue, joka on nypitty ja alue joka rehottaa pitkänä. Sellainen irokeesihyeena. Laitan kuvan, kunhan ehdin. Vanha karva ei hylji samalla tavalla vettä kuin uusi karva ja uimassa käytyään pitkänä rehottava karva saattaa pysyä kosteana tuntikausia. Ei tee varmasti hyvää iholle, vaikkei se vielä mitään olekaan oireillut.

Sellaista.