Mentiin sitten Onskumonsterin kanssa lauantaina treeneihin ja vähän tutisi puntti, että mitähän tästäkin tulee. Jääkö Tiia seisomaan kuin tikku siihen ihteensä kun Onni täräyttää radalle vai mitä. Alku ei vaikuttanut hyvälle kun rakennettiin rataa ja äijä aloitti konserttinsa, mutta melko nopsaan se sitten hiljeni ja kävi oottelemaan. Kun päästiin vihdoin tekemään jotain, otin ihan vaan kolmea estettä T:n muodossa ja kieputin Onnia koko rahan edestä. Ja Hesus sentään, kyllä äijä kiisi! Ja kääntyikin niin hyvin. Oli se vaan niin hienon tuntusta kun koira ei ole jatkuvasti ihan näpeissä vaan seuraa ohjausta vähän kauempaa. Irtoamiseksihan sitä taitaa vanha kansa kutsua...

Kun päästiin tekemään rataa pyysin saada ottaa kepit ensin, että näen miten ne menee kun en ole Onnin kanssa rataa koskaan tehnyt. No täydellisestihän ne meni ja vetäjä jo vähän tirsku, että just joo vähän brassaillaan alkuun. Rata oli siitä haasteellinen, että kahden ensimmäisen hypyn jälkeen oli sekä putki että puomi rinnakkain ja putkeen olisi pitänyt mennä. Sepä olikin vaikeaa Onnille ja vaikka seisoin puomin ylösmenon edessä se haki sen puomin. Sitä kun jauhettiin muutamaan kertaan loppurata menikin sitten ihan törkeän hyvin. Jätkä menee niin hyvin, otti kaikki kontaktitkin täydellisesti vaikka ne on ollut heikko kohta aikasemmin. Vetäjä tulikin sitten hehkuttamaan mulle radan jälkeen, että "Siis ihan SAIRAAN hyvä koira! Kai tällä kisataan?". Kyllä oli ylpeä olo vaikken ole Onnin osaamiseen mitenkään osallinen. Kävipä mielessä ihan, että vois vahtaa koiria Tomin kanssa, mutta enhän mä niin tekis Iltsille.

Onnin tyyli sopii mulle sillä lailla paremmin, että se ei jää ihmettelemään kun mä säädän vaan tekee vaan. Ja usein tekee jopa oikein. Sitten kun on tehnyt se saattaa kattoa, että "Mihis sä oikeen jäit?". Ilo taas jää jalkoihin haukkumaan, että "näytä nyt kunnolla mitä tässä pitää tehdä! Mä en tajuu tosta sohimisesta mitään!" Kaipa sekin on vaan harjoittelun vähyyttä ja nuoruuden epävarmuutta. Ehkä me parin vuoden päästä sitten.

Päästään parin viikon kuluttua uudestaan yhdessä liitelemään ja silloin järjestetään kuulemma kisat. Kattellaan kuin meidän käy.

On se äijä aika kunkku.