Meillä syötiinkin lauantaina aamiaiseksi vaniljajäätelöä ja mustikoita. Syynä oli se, että mies päätti aamupuhteiksi vähän irrotella jäätä pakastimesta. Käytti työkaluna talttaa, hiustenkuivaajat kun on ilmeisesti akkojen kamaa, ja tietäähän sen mitä siitä seurasi. Siinä vaiheessa kun minä heräsin, pakastin oli jo ulkona odottamassa kyytiä kierrätysasemalle. Nyt meidän "ihmisten pakastin" pullistelee liitoksistaan, mutta kumma kyllä suurin osa oli saatu mahtumaan sinne.

Iltapäivällä menimme sitten pesemään mattoja. Vettä tuli kuin aisaa, mutta sehän ei itse operaatiota haittaa. Sadetakki päälle, gore-texit jalkaan ja menoks. Matot saatiin ainakin kuta kuinkin puhtaiksi ja parhaillaan ne kuivuvat saunassa. Vielä taitaa mennä hetki, ennen kuin niitä uskaltaa lattialle laittaa. Viikonloppuna oli taas sisäsiisteys vähän koetuksella. Selvästi arkipäivien rytmi ja rutiinit auttavat tässä asiassa. Viikonloppuna kun mennään miten sattuu, niin ei tahdo pikkulikan ruoansulatus pysyä tahdissa mukana.

Vedellä lotraamisen jälkeen päästiinkin kotiin ja saunaan lämmittelemään. Sen jälkeen villasukat jalkaan ja sohvalle katsomaan telkkaa. Oli ihan sellainen olo, että hetki tätä ja nukkumaan. Mutta mitä vielä. Kello tuli seitsemän ja Onnin kanssa lenkille. Sinne vesisateeseen. Tässä vaiheessa Gore-texitkin antoivat periksi ja sukat kastuivat. Housut olivat menneet jo vaihtoon aikaisemmin. Kyllä se taitaa olla se syksy vaan tulossa...

Eilen oltiin sitten Anjan luona näyttelytreeneissä. Kovasti on vielä harjoiteltavaa, hampaita ei saanut katsoa kuin pienen neuvottelun jälkeen. Pitää nyt vain pyytää vieraita ronkkimaan tytsän hampaita, meidän käsittelyn se hyväksyy kyllä. Oli ilmeisen raskas päivä, sillä tänä aamuna kuljettiin niin hitaasti niin hitaasti. Eteisen matollakin makoiltiin ihan loppuun asti ennen ulos lähtöä.

Mutta eiköhän tämä tästä...