Ilma olikin yhtäkkiä aurinkoinen tänään iltapäivällä, joten päätimme lähteä harjoittelemaan verijälkeä näin ex tempore. Veri on odotellut jääkaapissa lumien sulamista siitä astikuin ensilumi tuli. Jälki tehtiin läheiselle pellolle ja sen annettiin seistä siellä tunti ennen kuin lähdetiin sitä seuraamaan.

Onni seurasi hajua suht hyvin. Tuuli tuli vähän sivusta, mikä todennäköisesti aiheutti sen, että Onni kulki metrin puolitoista jälken oikealla puolella. Makausta se ei merkannut ja kaadon se huomasi muutaman metrin päästä ja loppujälki jäikin sitten ajamatta. Mutta mutta, ensimmäiseksi itse tehdyksi jäljeksi ihan hyvin sujui.

Eilen oltiin toisella läheisellä pellolla pimeän aikaan lenkillä ja yhtäkkiä herra alkaa sinkoilla sinne tänne nenä kiinni maassa. Se oli saanut vainun jäniksestä ihan selvästi. Viiden minuutin päästä seisomme kymmenen metrin päässä jäljen jättäjästä. On se niin taitava. Mutta verijäljen seuraaminen ei ole Onnin mielestä yhtään niin jännää kuin oikean riistan.

Olen tässä viikolla päättänyt oikein anataumuksella opettaa sivulla kulkemista. Aina kun Onni tulee sivulle, se saa jonkun namipalan. Jos se jää sivulle seuraamaan se saa uuden namipalan taas 3-10 metrin päästä. Ensimmäisellä kerralla jätkä seurasi vasemmalla puolella alkupuolen lenkistä. Siis puolet matkasta! ja omasta tahdostaan, hihna oli koko ajan löysällä ja jos poitsu jonnekin muualle halusi, sai se sinne mennä. Mutta kohta tuli taas norkoilemaan namipalaa.

Eilenkin sama toimi yhtä hyvin. Ei ehkä yhtä yhtäjatkoisesti, mutta prosentuaalisesti saman verran. Syynä saamaani huomioon saattaa olla se, että Onni on pitänyt vapaaehtoisia aamupaastoja muutamana päivänä peräkkäin, lampaan jauheliha, johon on sekoitettu erilaisia sisäelimiä ei oikein maistu. Illalla sekin kelpaa, kun nälkä on tarpeeksi suuri. Ja sillä välin elellään nameilla. Pitäisi varmaan pienentää ruoka-annoksia jonnin verran ja antaa osa ruoasta koulutuksen yhteydessä.

Seuraavalla kerralla kun Kennelrehun auto käy täällä ollaan ajateltu tilata kaksi kiloa naudan kuivalihaa. Maksaa vain 8 euroa, mikä on aika törkyhalpaa, kun vertaa eläinkauppojen 35 euron kilohiintaan. Kuinka iso säkki on kaksi kiloa kuivalihaa? Sen näemme 28. päivä.

Ajattelin laittaa tänne vähän kuvia siitä, miten meidän herraa ruokitaan. Tässä lampaan jauhelihaa ja sisäelimiä, kananmuna (ettepä olisi muuten sitä tienneet) sekä kasvismössöä (sinapin näköinen töhnä reunoilla) jossa: mung-pavun ituja, tomaattia, punaviinimarjaa, porkkana, pinaattia ja rypsiöljyä. Sekaan olen laittanut vielä pellavansiemenrouhetta ja auringonkukkaöljyä. Tämä ei siis meinannut kelvata vasta kuin nälkä sai antamaan periksi. Syytän maksaa, josta Onni ei niin välitä ja joka on sisäelin->mukana jauhelihassa.