On jo pitkään kaivellut yksi asia, johon törmää lenkeillä silloin tällöin. Nimittäin kuivien leivänpalojen jättäminen tienpientareille. En tiedä onko tämä Suutarilan oma juttu vai tapahtuuko samaa myös muualla Suomessa, mutta yhtälailla se saa verenpaineen nousemaan. Leipää, palasina tai murusina, löytyy pensaiden alta, keskeltä metsää ja kekoina! Joku pula-ajalla elänyt mummeli haluaa auttaa metsäneläimiä ja tuo kaikki leivänjämät kesät talvet ympäri lähilenkkipolkuja. Ja sitten tulevat varikset ja harakat, jotka hakevat leivänpalaset ja jemmailevat niitä omiin piiloihinsa aluskasvillisuuden ja karikkeen sekaan.

Meidän koirien mielestähän tämä on ihan fantastista, todellista aktivointia, kun saa nuuhkia ja etsiä leipää luonnossa! Mutta usein kun leipää löytyy sitä on sitten se kasa, josta ahmitaan niin paljon kuin mahdollista ennenkuin Tiia huomaa ja tulee hakemaan pois. Luopumisharjotuksillahan tästä päästäisiin, mutta harjoitukset pitäisi vetää kyllä ihan tappiin että nuo suostuisivat luopumaan jostain minkä ne ovat omalla nuuskuttelullaan löytäneet. 

Sinänsähän tämä on aika pieni jos on ongelma ollenkaan, jokuhan hoitaa meidän koirien aktivoinnin mun puolesta. Isoksi ongelmaksi se muodostuu silloin jos jollain ei enää olekaan hyvät mielessä ja piilottaa ruoan sekaan a) jotain myrkyllistä b) jotain terävää. Koirathan ei eroa tajua ennen kuin on liian myöhäistä. Toistaiseksi on löytynyt vain hyvässä tarkoituksessa jätettyä ruokaa, mutta koskaan ei voi olla varma.

1244883001_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1244883130_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Pitääkö tässä kirjottaa paikallislehteen mielipidekirjoitus?