Kotona ei paljon tule koneen ääressä oleiltua, mutta toimistolla se on must, joten nyt on "aikaa" päivitellä tänne vähän kuvia. Pennut on kasvaneet ihan tolkuttomasti. Laskeskelin, että ovat lisänneet painoaan kymmenessä päivässä yhteensä 2,1 kiloa. Siis käytännössä maidolla ja hyvin pienellä määrällä jauhelihaa. Miettikää, kuinka tuhtia tavaraa maidon on oltava, että kaiken sen lisäksi joka tulee läpi jää pentuihin noin paljon!

Kehitystäkin on tapahtunut ihan huimasti. Pennut eivät enää nuku jatkuvasti vaan touhuilevat ja painivat sekä myös heräilevät todella herkästi kaikkiin häiriöihin. Todella kätevää, kun olen laittamassa aitausta kiinni ja kuuluu pieni kolaus ja pari päätä nousee saman tien katsomaan mitä on tekeillä. Kovasti nuo tykkäävät riehua ja pyrähdellä pitkin keittiötä, mutta nopeasti se unimattikin ne aina kaappaa mukaansa. On se vaan niin suloista, kun unihiekka alkaa kutittaa silmissä ne yksitellen kömpivät takaisin petiinsä kasaan nukkumaan.

Ilo on opettanut pennuille myös tärkeitä taitoja kuten äänirepertuaaria, joka on hyvä osata isona. Murina on hentoa "rrrrrrrr"-ääntä, haukkuminen on lähinnä "räy", "wah" tai "vuh", mutta kuului sieltä kerran "MAU!"kin kun Tomi oli asettelemassa aitausta paikoilleen yöllä. Mustavärityksinen tyttö tuntuu olevan se vokaalisin tapaus tällä hetkellä ja on kokeilemassa heti perässä jos äiti päästelee jotain ääniä.

On tuo sama tyttö muutenkin lystikäs tapaus, todella rohkea ja oikea luupää. Äitiäänkin vain läppää tassulla nassuun kun sille muristaan. Hauska on seurata sen touhuja, mutta veikkaan siinä olevan jonnin verran haastetta uudessa kodissa. Me päästään vaan nauttimaan kun toinen on vielä pieni ja harmiton:)

Valkoisin ja isoin poika taas on oikea lussukka. Vaikuttaa siltä, että se käyttää kaiken energian kasvamiseen ja kehittymiseen, sillä se tuntuu nukkuvan enemmän kuin muut. Mutta sillä pilkistivätkin ensimmäisenä hampaat ja se rikkoi kilon rajan myös ensimmäisenä. Liikkuminen on vähän varovaista ja kömpelöä, kun sitä ei ole tullut harjoiteltua ihan yhtä paljon kuin sisarusten. Todella liikkis tapaus sekin.

Pienin pirpana (tyttö siis) on koostaan riippumatta aika pippurinen, mutta tuntuu antavan helpommin periksi kuin siskonsa. Ääntä löytyy tästäkin tapauksesta, mutta sitä käytetään kenties vähän tarkoituksellisemmin.

Värikkäin poika on oikea mörssäri ja tuntuu että se kasvaa leveyttä saman verran kuin pituutta. On kenties äitiinsä tullut siinä suhteessa? Se on kova painimaan ja osasi kutsua kaveria leikkiin jo todella nuorena. Se kuulkaa suloisen näköistä kun käden kokoinen pallero kumartuu leikkiinkutsuun ja heiluttaa vielä häntää. 

Sitten on vielä ruskeapäinen poika, joka on kova tutkiskelemaan paikkoja. Liikkuminen on sen mielestä helpompaa kun ottaa vähän kovemman vauhdin ja pysyy paremmin suunnassa. Tämä tapaus on jo melkein päässyt pentuaitauksesta ulos, mutta maavara ei ihan riittänyt ja se jäi roikkumaan kainaloista reunan päälle. Ei siinä kauaa mene, kun tuo pikkuinen on keittiössä vastassa aamulla. Tämä poika myös usein murisee kun joku ilmestyy aitauksen viereen töllistelemään. En usko, että se edes näkee kunnolla tunnistaakseen tulijan ja sen takia pitää murista. Liekö tietääkään, mitä varten ylipäätään muristaan...

Nämä siis ihan omia huomioita pikkuisista ei kannata ottaa totena, luonnehan muuttuu tällä hetkellä jatkuvasti! Ihania vekkuleita kuitenkin kaikki ja aika tosiaan kuluu mukavasti niiden toihuja ihmetellessä.

Ja lisäksi tottakai vielä videonpätkä. 

Ja katsokaa. Voiko ahneempaa äitiä olla? Huoli on kova, että pennut tulee ja syö pikkumamman ruoat.