Tänään kipastiin molempien koirien kanssa töiden jälkeen Nummelassa kettua moikkaamassa. Ei ollut sydäntä jättää Onnia kotiin yksin, joten sekin pääsi kokeilemaan luolia aktivointimielessä.

Ilo on edistynyt oikein hyvin, nytkin meni ahdingosta ekan kerran auttamisen jälkeen ihan itse ja painoi ketun perässä innoissaan. Vähän tuo vararavinto vyötärön ympärillä sai harkitsemaan tarkkaan mihin mennä. Mutta hyvä palo oli haukussa kun vastakkain pääsi! Ja on se paino jo pudonnut, käväisi jopa puoli kiloa alempana jo viikonloppuna. Vielä saa kuulemma reilusti pudottaa. The project continues....

Onni haukkui ketulle oikein hyvin kun se oli vielä häkissä, kettu siis, mutta kun yritin saada sen putkeen hauskuus loppui siihen. Oltais voitu ihan hyvin lähteä jo kotiin. Äijä kyllä tietää miten iso se on, eikä kettukaan enää ollut tarpeeksi hyvä syy yrittää. Mutta kuten Anja sanoi, se on agilitykoira. Se riittää meille:)