Huhhuh, olipas taas oikein koiraharrastuksentäyteinen viikonloppu! Nyt meneekin itse kullakin muutama päivä ihan toipuessa rasituksista.

Perjantaina aloitettiin mukavasti, eli täräytettiin heti töiden jälkeen Anjalle sanomaan jäähyväiset pennuille ennen niiden oman elämän aloittamista. Onneksi ne eivät vieläkään pysy kauaa hereillä kerrallaan, että sieltä sai lähdettyä poiskin. Pikkupallerot olivat saanet painoa ja kokoa hyvin lisää, mutta olivat vain isompia versioita itsestään. Suloisia ne vaan olivat edelleen. Tässä pari kuvaa.

Voe mahoton kun sääkin oot kasvanu!

Kaikki muutkin pääsivät vuorollaan syliin, mutta siitä ei ole todistusaineistoa. 

Pakko esitellä tähän väliin pikkuiset virallisilla nimillään kun ne näkyivät jo jalostustietokannassakin. Kuvat eivät ole niitä tuoreimpia.

Tästä herrasmiehestä tuli Tallitontun Gabriel ja ainakin perjantaina se etsi vielä perhettään, joka käyttäisi sitä näyttely(i)ssä. Turkki on edelleen ihan mahdottoman hyvä, joten poitsu pärjää varmaan hyvin.

Tästä isosta pojasta tuli Tallitontun Google ja meidän iloksemme saimme kuulla, että uusi koti on tässä ihan meidän nurkilla Suutarilassa! Täytyy harrastaa vielä tarkempaa parson-bongailua tulevaisuudessa.

Tästä äijästä tuli Tallitontun Geijo ja uusi koti löytyi käsittääkseni Ylöjärveltä. Toivottavasti tästäkin pikkumiehestä kuullaan vielä.

Tämä pikkutyttö sai nimekseen Tallitontun Gael Nala ja uusi nimi on Minni. Minnillä on jo oma blogikin ja linkki löytyy tuolta sivusta.

Ja tästä karvaisesta pikkuneidistä tuli Tallitontun Geri. Uusi sijoituskoti odottaa tälläkin likalla vielä löytäjäänsä.

Noniin, ja jatketaan sitten viikonlopun selostusta. Lauantai- ja sunnuntaipäivä menivät Katsellessa Tomin ja Onnin kisoja Purinalla. Sain kokea minäkin kauhun hetkiä kun Onni keksi uuden jutun ja molemmissa ulkona pidetyissä lähdöissä se lähti kesken radan etsimään minua. Ekalla kerralla se löysikin mutta tokalla kerralla osasin jo varautua ja piilouduin ja pysyin kuulina ja paikallani. Ei se silti estänyt Onnia etsimästä.... 

Laitetaan tähän nämä videotkin vaikka muistoksi... 

Tulos siis HYL, mutta se tuli siitä, että radalle palattuaan Onni kiersi yhden esteen eikä Tomi enää jäänyt korjaamaan sitä. 

Seuraava lähtö menikin sitten paremmin ja Tomi ylitti maaliviivan kuvitellen tehneensä nollan. Totuus oli kuitenkin virhe jokaiselta alastulokontaktilta eli 15 virhepistettä. Hyvä rata muuten ja sillä sijoitus kolmas seitsemästä koirakosta:)

Sunnuntaina oli tosiaan toinen lähtö ulkona ja yritin siis piileskellä. Tomin pakka pysyi ihailtavan hyvin kasassa vaikka kilpakaverin ajatukset pyörivät ihan jossain muualla. Tulos HYL kolmesta kiellosta, mutta meille jäi epäselväksi, mistä se kolmas tuli...? Renkaan jälkeen on merkattu vielä yksi.

Viimeisessä lähdössä alkoi Onnillakin jo tassu painaa ja rima taisi pudota sen takia tai sitten siksi, että Tomi käskytti ensin väärin ja sitten oikein eikä Onnille jäänyt aikaa totella. Kepitkään eivät onnistuneet niin hyvin kuin yleensä vaikka kulma ei ollut mitenkään vaikea.Tulos 10.

Sunnuntai-ilta vietettiin vuorostaan Ilon kanssa agitreeneissä. Pikkurouva on alkanut viihdyttää itseään haukkumalla kun se ei ole saanut riittävästi tekemistä, joten tavoitteena oli väsyttää se mahdollisimman hyvin. Treenasin itse sen kanssa kontakteja ja keppejä ja kärsin siitä nyt todennäköisesti pari päivää. Tajusin sentään antaa "maksimaalisen vauhdin" treenit Tomille tehtäväksi. On se kiva kun pääsee taas juoksemaan, että koira on treenattu valmiiksi jo rasvatuksi salamaksi.

Tässä nyt vielä kentältäkin muutama kuva.

Ehti sitä vähän söpöilläkin. Lopuksi vielä todistusaineistoa, että osaa se likkakin agittaa.

Ja vielä lopuksi se maksimaalinen vauhti. Ilon juoksutyyli on sellainen aika ilmava ja väittäisin että kunhan tässä aikaa vähän kuluu äippälomasta alkaa kintuistakin löytyä taas enemmän poweria ja vauhtia.