Eilen mentiin sitten ekaa kertaa lenkille yhdessä kaikki neljä. Onnilla olisi ollut hirveä kiire eteenpäin ja Ilo haahuili, haisteli ja istui ihmettelemään. Matka ei siis taittunut alkuun ollenkaan nopeasti. Kun päästiin niitylle, Onni päästettiin irti juoksentelemaan ja päästin myös Ilon hihnasta irti. Hihna ei paljon vauhtia hidastanut, mutta antoi meille jonkinlaisen varmuuden siitä että pikkuisen saa pysäytettyä tarvittaessa. Siellä ne sitten kirmasivat ja loikkivat riemuissaan. Ilo ei tietenkään ihan pysynyt Onnin vauhdissa eikä tainnut aina nähdäkään missä Onni viiletti sieltä omalta tasoltaan läheltä maanrajaa. Mutta kivaa tuntui olevan!

Niityltä jatkoimme matkaa Onnin vakiouimapaikalle. Onni ui jo matkan uimapaikalle ja kun päästiin perille Ilokin sitten ryntäsi mukaan. Vasta kun vatsa kastui se tajusi, että vesi onkin kylmää ja märkää. Selkä köyryssä se seisoi hetken paikallaan eikä osannut järkytykseltään tehdä mitään. Sitten se lopulta tajusi tulla pois. Kohta veteen piti mennä uudelleen ja tällä kertaa ihan uimaan. Hyvin tämäkin osasi! Teki onneksi vaan ihan pikkuriikkisen lenkin ja tuli sitten pois kun alkoi jo paleltamaan. Siinä olikin jo paljon uutta yhdelle päivälle.


Onni on ollut ihan selvästi enemmän isännän perään ja hyvä että malttaa minun kanssani edes ulos lähteä. Aina on hirveä kiire kotiin tarkistamaan mitä Ilo on sillä aikaa tehnyt. Kun ulos taas pääsee äijäporukassa, siellä voisi puolestaan olla vaikka kuinka kauan. Äijät on äijiä...