Olimme eilen Ideaparkin kutsuvierasavajaisissa Lempäälässä (pakko mainostaa) ja Onnimanni sai olla hoidossa yön yli naapurissa. Nyt meillä on niin väsy poitsu täällä, ettei oikein muuta jaksanut tehdä kuin hetken järsi luitaan ja sitten kävi maate. On ollut vissiin vähän rankkaa. Mutta pakko on totutella herraa olemaan hoidossa, ettei se ole niin kova järkytys silloin kun se osuu väkisinkin kohdalle.
Naapurissa on dobermannin pentu kylässä (ollut reilun viikon) ja Onni on saanut hyvää siedätystä haukkumiselle. Ennen oli pakko tehdä hälytys, jos jostain kuului haukuntaa. Nyt poitsu tosiaan nukkuu, vaikka naapurista on kuulunut aamuviidestä eteenpäin haukuntaa, ulvontaa, oven rämpytystä ja muuta elämöintiä. Oikein sääliksi käy, kun itse ollaan naapurissa kuuntelemassa toisen surkeaa huutoa. Pitäisi oikeastaan ehdottaa jotain päivähoitomahdollisuutta. Kuitenkin kotona ollaan niin paljon, että turha toisen on olla yksin, kun täällä olisi leikkikaverikin. Saataisiin mekin nukkua pidempään...
Kommentit