On se niin ihanaa, kun kevät on tullut:)

Koirattomat ohikulkijatkin ovat pysähtyneet kysymään, miten ihmeessä saan pidettyä Onnin niin valkoisena. Minä puolestaan olen ihmetellyt, kuka idiootti rakentaa sellaisen asunnon, jossa vessan/kylppärin ovi ei ole heti ulko-oven vieressä.

Onnia siis pestään. Usein.

Olimme tänään pitkästä aikaa koirapuistossa, joka ei enää ollut täyttä kuravelliä. Ihan tarpeeksi kyllä, kuten kuvastakin näkyy. Puistossa oli sakemanninarttu, jonka kanssa Onni leikki. Sakemannin omistajat istuivat sellaisella pöydällä, johon johtaa liuska. Onni päätti sitten käydä tuolla pöydällä moikkaamassa uusia ihmisiä, mutta kun se oli tulossa alas liuskaa pitkin sakemanni vartioikin (leikkimielessä) alapäätä ja Onni joutui hyppäämään liuskalta pois että olisi päässyt koiran ohi. Jotenkin siinä sitten tassu lipesi ja Onni tuli rinta edellä maahan (huima 20 sentin pudotus) ja tietenkin siinä oli mutavelliä alla.

Uudestaan pöydälle ja tietenkin näiden kahden ihmisen väliin. Ja ravistellaan... Siinä kohtaa vähän hävetti. Onni sitten vielä peruutti pöydällä ja putosi selälleen maahan ja taas mutaan.

Että kun koirapuistosta lopulta päästiin, Onni ei enää ollut kovin valkoinen. Kuvassa se on jo ehtinyt hangata pahimmat matkalla olleen sillan puulattiaan.