Parsonittomat koiraihmiset, jotka kuulevat sanan Parson, tai enemmänkin russeli, vetävät yleensä henkeä ja toteavat välittömästi että siinä vasta on vaikea rotu. Näin he ovat kuulleet. Selityksenä vaikeudelle on yleensä se, että koira "sekoaa" ellei sen kanssa tehdä kymmenen kilometrin lenkkiä päivittäin. Rotu on siis aktiivinen, joka välittömästi käännetään paljon liikuntaa vaativaksi.

Totuus on kuitenkin se, minkä voi myös todeta parsonblogeja lukemalla, ettei parsonille riitä 10 km päivittäin. Parson on ensisijaisesti aktiivinen mieleltään, ei fysiikaltaan. Juokseminen ei paljon päätä vaivaa, joten pitkän lenkin jälkeen koira on yleensä vaatimassa lisää tekemistä. Aktiivisuus kannattaisikin kääntää toimintaa vaativaksi. Toiminnaksi käy ihan mikä vain. Parson haluaa olla mukana tekemässä ihan kaikkea, mitä sen omistajakin tekee. Tämä on myös todettu rotumääritelmässä. Koira ei siis tyydy tarkkailemaan tilannetta sohvalta, vaan haluaa ottaa lähikontaktin jokaikiseen työn vaiheeseen. Varsinkin jos toiminta on jotain uutta. Rutiinien kanssa jopa parson voi tehdä poikkeuksen.

Yhteenvetona, jos pidät rutiineista, parson ei ole sinun koirasi.

Itseäni viehättää parsonissa rotuna juuri se, että se vaatii toimintaa. Se haluaa että sille opetetaan uusia asiaoita, se haluaa oppia. Mikä onkaan parempi rotu, jolle opettaa erilaisia temppuja joilla tehdä vaikutus muihin:) Ainut ongelma voi olla, että oma kekseliäisyys joutuu koetukselle, kun koira jo osaa kaikki temput.

En minä silti parsonia kaikille suosittele. En välttämättä suosittelisi rotua edes itselleni ainakaan sellaisena kuin olin Onnin saadessamme. Monet parsonit ovat pyrkyreitä. Ne ovat erittäin tarkkanäköisiä ja arvioivat omistajaansa jatkuvasti. Arvioinnin alla omistajan täytyy vaikuttaa siltä, että homma on tiukasti hanskassa. Jos näin ei ole, parson ottaa homman haltuunsa. Siitä syntyy ongelmia. Ensimmäistä parsoniaan hankkivan kannattaa ostaa/lainata ja lukea ajatuksella monta johtajuutta käsittelevää kirjaa. Ennen pennun tuloa siis. Myös söpö pieni pentu osaa jo pomottaa, jos sen annetaan, joten kasvatuksen ja kohtelun on oltava johdonmukaista ja koiran mielestä loogista johtajan toimintaa heti alusta lähtien. Johtajuuskirjoja löytyy Kirjallisuutta-sivulta.

On myös ymmärrettävä että parson on metsästyskoira. Se tappaa kaikki pienet eläimet tilaisuuden saadessaan, ellei sitä ole vartavasten opetettu käyttäytymään eri tavalla. Ja oman perheen marsun hengissä pysyminen ei tarkoita serkkutytön marsun turvassa olemista. Jokainen eläin on yksilö. Metsästysvietti ilmenee myös kaiken liikkuvan perään säntäämistä, koirasta riippuu kuinka pitkään sitä jahdataan. Parson on myös kovasti hajujen perään ja haluaisi jäljestää kaikenlaista riistaa. Parsonin vakuutusmaksut ovatkin korkeahkoja, sillä ne juoksevat keskimääräistä useammin auton alle saalista jahdatessaan.