Saavutin tavoitteeni:  Onni pysyi paikoillaan. Tuloksena Hyvä.

Tuomari Roger Bigland Iso-Britanniasta arvosteli näin:
" A strong, powerful dog with a good head and wide. A good harch coat, but totally unspannable."

Suomennettuna sama: "Vahva ja voimakas koira, jolla hyvä pää ja leveä. Hyvä karkea turkki, mutta ei todellakaan spannattavissa."

Tuo "wide" tuossa arvostelussa ei oikein tuntunut sopivalta lauserakenteessa, liekö kirjoittaja sitten kuullut väärin. Voi siis olla että tuomari on jopa sanonut jotain muuta mekein saman kuuloista. Asian jää vaivaamaan kunnes keksin, mikä sana on voinut olla. Olen jo etsinyt kaiiki englanninkieliset koiranosat, muuta mikään niistä ei kuulosta mielestäni samalta kuin wide.

173963.jpg

Ilmeisesti tuomarilla oli aika tiukka linja ja hän spannasi joka ikisen koiran. Jos hän ei osannut päättää kumpi koirista oli parempi, tehtiin spannaus vielä kertaalleen. Kuten Onnin kasvattaja oli sanonut, hän piti erittäin laihoista koirista. Jopa niin että usean maan muotovaliot eivät saaneet edes ERIä. Kun tämän pitää mielessä ei Onnin tulosta voi pitää pahana.

Mutta tuli sitä kämmittyäkin 137566.jpg. Kun Onni käskettiin toisen kerran pöydälle, että tuomari pääsi sanelemaan arvostelunsa Onni ei suostunut seisomaan ollenkaan asennossa vaan alkoi haistella kovasti jotain länttiä pöydän pinnassa. Onnin kasvattaja huusi minulle siinä vaiheessa, että ota Onni alas. Olin keskittynyt täysin Onniin, joten olin ihan pihalla ja kuvittelin, että arvostelu oli valmis ja sain mennä. Lähdimme pois kun Nina (kasvattaja) huusi sitten, että eikun seisota sitä siinä maassa asennossa. Ja eikun takaisin anteeksi pyydellen...Ja sitten taas pois, sillä kertaa unohdin ottaa arvostelun mukaan. Hehheh.

Luulisin, että Onni olisi seissyt pöydällä paljon paremmin ellei se olisi pelästynyt heti ensimmäiseksi sitä, että pöydä oli todella epävakaa. Tuomarikin sitä vähän asetteli sitten paremmin, mutta Onni oli jo ehtinyt ottaa leveän haara-asennon, ettei kaatuisi saati putoaisi. Mutta seisominen maassa asennossa sujui hyvin. En edes lähtenyt siihen, että yrittäin kyykkiä Onni vieressä ja asetella jalkoja. Seisoin itse lähes suorassa, pidin hihnan tiukalla ja katsoin, että Onni on "etukenossa".

Katastrofin ainekset olivat kuitenkin kasassa juuri ennen kuin menimme kehään. Seisoskelimme kehän reunalla ja odottelimme kutsua, kun Onni huomasi lähellä olevan uroksen. Jostain syystä tuntui, että jokaisen paikalla olleen uroksen piti rähistä toisilleen. Onni siis mukana. Saipa siinä samalla kiskaistua päänsä irti näyttelyhihnastaankin (aivan kuten pelkäsin). Mutta onneksi, onneksi reagoin tällä kertaa nopeasti. Ennen kuin Onni edes huomasi olevansa irti olin jo tarrannut sitä niskanahasta kiinni. Siinä vaiheessa mies ehti jo paikalle ja yhdessä saimme Onnin taas hihnaan kiinni. Sen jälkeen kiristin hihnaa vieläkin tiuhemmin. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kun pääsimme lähtemään kotiin, olimme kaikki todella poikki. Koiraharrastaminen on todella raskasta jo henkisestikin. Koko ajan saa olla skarppina, ettei Onni pääse hivuttautumaan liian lähelle toista koiraa ja saa kuonoonsa. Samalla pitää olla skarppina, että pysyy mukana kehän tapahtumissa. Ja lisäksi vielä jännittää ja hioo taktiikkaansa päässään. Onnikin on vain nukkunut kotiin päästyään.

Tapasimme Onnin siskon Mimmin ja voi kun se on pieni! Onni tuntui olevan sisartaan puolet suurempi. Kasvattajakin sanoi heti Onni nähdessään, että on sillä tosiaan kokoa. Hassua, miten samasta pentueesta tulee niin eri kokoisia koiria. Mimmi sai Erittäin Hyvän omassa luokassaan. Hyvä Mimmi!

Mimmikin oli tyypillisen vilkas pikkutyttö ja (ihme!!) Onni ei jaksanut kauaa sen kanssa riehua. Kohta muualta löytyikin jo muka jotain mielenkiintoisempaa, että siskolle pystyi kääntämään selän. Hah, Onni ei ole tottunut siihen, että muut ovat samanlaisia koheltajia kuin se itse. Totesi ilmeisesti itsekin, että se on aika rasittavaa 137569.jpg.

150640.jpg

Onni ja Mimmi