Onni on tässä kehitellyt jo jonkin aikaa meiltä osittain huomaamatta jäänyttä tapaa jahdata autoja. Aluksi oli vain mopot ja tuunatut autot, niistä olen tainnut jo mainitakin. Sitten tuli autot, jotka yllättäen tulivat takaa ja ajoivat esim. lätäkköön pitäen yllättäen erikoisen äänen. Nyt on lähes kaikki autot. En tiedä kuinka monta prosenttia autoista käyttää kitkarenkaita, mutta vaikuttaisi siltä että hiljaisemmat renkaat eivät aiheuta (vielä?) muuta kuin tuijotusta. Tämä on erittäin harmillista, sillä asumme melko vilkkaasti liikennöidyn esikaupunkitien varrella.
Tilanteita on oikeastaan kaksi, auto joko tulee kohti, se bongataan jo kaukaa ja sitä pysähdytään tuijottamaan. Kun auto on kohdalla, sitä kohti loikataan ja sille sanotaan pari valittua sanaa ja kun auto on mennyt ohi sen perään pitäisi päästä. Jos auto tuleekin takaa, skipataan pysähtyminen ja tuijottaminen ja menään suoraan loikkaukseen, haukkumiseen ja perään ryntäykseen. SAnomattakin selvää, että on ihan pakko olla hereillä kulkiessa autojen lähellä.
Lueskelin vähän aiheesta ja vaikuttaisi siltä, että kyse on sijaistoiminnosta. Onni ei ole saanut jahdata mitään sitten viime viikon, koirametsässä sille heiteltiin keppiä, mutta sen jälkeen ei mitään. Ja jotain pitäisi saada jahdata. Ja Onnihan rakastaa juosta liikkuvan kohteen perässä. Mutta on käyttäytyminen ollut olemassa jo ennen viime viikkoa, vaikuttaisi vain siltä, että se on nyt vielä entisestään voimistunut. Jonkinlainen oirehan tämä on, en vain ole varma hoidetaanko sen syytä tässä samalla kun muutenkin pidetään kurinpalautusta. Vai juontaako tämä nyt juurensa turhautumiseen ja on huomioimattomuuden takia voimistunut kun turhautuneisuus kasvaa?
Pelottaa jättää Onni vanhemmilleni hoitoon lomamme ajaksi, sielläpäin ei harrasteta edes jalkakäytäviä...
Olemme lähteneet korjaamaan tätä ongelmaa seuraavasti: Kielto aina kun Onni "valikoi" autonsa (mielellään tietty yritetään estää auton valikoiminen jo etukäteen harhauttamalla mielenkiinto muualle) , naksaus kun katse kohdistuu meihin. Ja tietty naks, naks, naks tarpeeksi usein sen jälkeen jos mielenkiinto säilyy meissä. Pitäisi mennä siedättämään johonkin jossa autoja kulkee jatkuvalla syötöllä (tauot autoissa näyttävät aiheuttavan sitä suuremman reaktion kun niitä taas tulee), mutta tarpeeksi kauas ettei paine kasva liian suureksi ja "ihmisiksi" oleminen olisi mahdotonta. Ja tietenkin iso namipussi mukaan. Usko täytyy olla kova pantaan ja taluttimeen...
Mistä muistuikin mieleeni. Mittasin eilen Onnin hihnan pituuden: 236 cm. Ei taida olla ihan standardi? Nahkahan venyy, joten onkohan meillä käynyt niin, että hihnaan on tullut aavistus pituutta lisää vetämällä? Kuinkakohan kauan kestää, ennen kuin hihna sanoo naps? Haperoituuhan se myös vedestä ja pakkasesta..Täytyykin alkaa testailemaan sen kuntoa vähän useammin.
Kommentit