Arvatkaapas mikä tämä on.

1242057392_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tämä on se meidän super-agility-lelu. Tai oli, en ole enää niin vakuuttunut, että ajaa enää samaa asiaa kun se paras osa on meidän pikkunassikan sisällä. Annoin siis lelun sille yksinään retuutettavaksi, kun sitä ei uskalla retuuttaa yhdessä ja käänsin selkäni hetkeksi. Aikasemminkin olen saanut kiskoa hännän varmaan jostain syvältä nielusta, mutta tällä kertaa käteen jäikin vain kahva. Koska kyseessä on luonnonmatsku, se tulee kai ulos ihan luonnollista tietä? Luulisi karvojen auttavan liukkaudellaan liikkumista. Tai toimivat kuin pulloharja jos sattuvat etenemään vastakarvaan. Tulee putkien rassaus samaan hintaan. Piru vie, mistä me löydetään uusi yhtä hyvä lelu?

Vinkkasivat muuten eilen treeneissä, että Mia Laamanen tuo Jenkeistä maahan agilityyn varta vasten tehtyjä leluja, olen niitä jenkkiläläisessä Clean Run -lehdessä jo ehtinyt ihailla. Sellainen voisi olla meille sopiva. Mia on vetänyt Tomille ja Onnille yhden agitehoviikonlopun ja kovasti tuli kehuja silloin koulutuksesta, näin vain sivukommenttina.

Treenit menivät pienestä menetyksestä huolimatta ihan hienosti. Tokossa otettiin vähän vaikeampaa luoksetuloa niin, että matkanvarelle oli asetettu kolme viilipurkkia, joista yhdessä oli juustoa. En usko, että Ilo edes huomasi purkkeja, niin kiire sillä on takaisin minun luokse kun lähdin kävelemään poispäin. Korvat lepattaen se kiisi suoraan luokse ja siitä hyvästä retuutettiin lempparioravaa, joka meillä on tokoleluna. Kestää vähän paremmin repimistä ja siinä on vielä ehjä vinku. 

Uutena asiana otettiin kahden koiran kanssa liikkuvan ihmisen kohtaaminen niin, ettei koirat pääse tekemisiin toistensa kanssa. Me päästiin partacollie Tituksen pariksi, joka on ihan esimerkillisen hienosti aina tunnilla. Eipä Iltsi kiinnittänyt Titukseen mitään huomiota, tuijotti vaan mua, että mitä halvattua me tähän nyt jäätiin seisoskelemaan ja mitä sä sitä tyyppiä (Tituksen omistajaa) kättelet kun sun piti mun kanssa leikkiä. Odotti ja tuijotti (piti siis kontaktia), tosin seisten, mutta odotti.

Välillä tahtoi olla vähän motivaatio hukassa tehdä tylsiä toko-juttuja kun isoimmat agiesteet oli heti siinä takana odottamassa. Olis ollut pikkulikan mielesta paaaaaaaljon kivempaa ottaa puomia tai jopa A:ta kuin seurata kontaktissa ympäri kenttää. Hyvästä käytöksestä sitten palkittiin lopuksi tekemällä niitä esteitä:) Pitäisi oikein kirjoittaa itselle ylös kaikki ne käskyt, mitä sitä oikein pitäisi osata jossain vaiheessa (hamassa tulevaisuudessa). Jokaiselle asialle on oma käskynsä. On estekäskyt, takaakierrot, välistävedot, aidan hyppääminen oikein siivekkeen läheltä aikaa säästäen, kohtitulo, kontaktin ottaminen, eteen irtoaminen ja kaikkea, mistä mä en ole vielä edes kuullutkaan ja sen lisäksi vielä kaikki askeleet sekä käsien ja vartalon asennot. Huuh... Tulee itsellekin oikein informaatioähky välillä. Mutta ei oteta mitään paineita, tehdään omaan tahtiin.