Yritin saada agitarinointiputken katki ja kauan siinä kesti ennen kuin muutakin asiaa tuli:)

Viime viikko kului siis hyvin agipainotteisesti. Torstaina oltiin molemmat Anne Viitasen pitämässä agisääntöillassa kuuntelemassa viimeisimmät sääntömuutokset ja kertaamassa vanhatkin säännöt. Oli tosi hyödyllinen luento, Anne kävi ihan yksityiskohtaisesti läpi mitä tapahtuu kun menee ensi kertaa virallisiin kisoihin. Nyt ei varmasti jännitä eka kerta niin paljon kun ei tarvitse miettiä sitä, muistaako tehdä kaiken oikein. Uusi asia säännöissä minulle oli se, että ohjaaja ei saa radalla ylittää eikä alittaa yhtään estettä, ei siis edes hypätä edes pikkasen puomin alastulon yli säästääkseen aikaa. Ei, siitä tulee heti hylky.  

Perjantaina olin itse tupareissa samalla kun Tomi ja Onni kävivät ratatreeneissä ja lauantaina oltiinkin sitten järkkäämässä oman seuran epiksiä. Startteja oli huimat 135 ja mekin vedettiin Ilon kanssa siellä seassa pari lähtöä, ne meidän ekat ikinä. Ekasta tuli 10 virhepistettä, olin oikein ylpeä sillä sain estettyä hyllyn kahteen kertaan terävällä "Äp" äännähdyksellä kun etutassut olivat jo irronneet hyppyyn väärään suuntaan. Ekasta lähdöstä tuli tulos! Toka ei enää onnistunutkaan ihan niin hyvin, ekalla kertaa A oli mennyt vähän turhan vauhdikkaalla tömähdyksellä ja siitä tuli monta kieltoa. Ja pitipä se aita sitten saada hypätä vääräänkin suuntaan, eli hyllyhän siitä sitten tuli. Mutta eka meni hienosti! Tomi ja Onnikin vetivät kisaavien radan tuloksena kaksi hyllyä. Oli tosi kiva päivä, tajuttiin tilata hyvä ilma ajoissa.

Sunnuntaina ympyrä sulkeutui kauniisti Anne Viitasen tuomaroimissa piirinmestaruusjoukkuekisoissa. Ja kas kummaa, monella homma kaatui siihen, että tuli hypättyä puomin alastulon yli, ihan vaan pikkasen. Kun tajusin tuon kohdan radassa, painotin heti Tomille, että siitä ei mennä yli, ei mennä edes läheltä. Ja ai että oli nolla lähellä! Kuvasin koko touhun, ja tunsin kuinka sydän hakkasi kahtasataa rinnassa jännityksestä. Puomin alastulolta tuli sitten harmittava vitonen ja ihan huippasi kun rata oli ohi! Hyvä etten joutunut ottamaan tukea.

Tässä vielä Tomin ja Onnin hieno rata. 

Joukkue oli viides kolmella koiralla, kun muilla oli yksi varakoira. Vaikka meidän seura on pieni, on se silti pippurinen:)

Ja koska lupasin jotain muutakin kuin agilityä, tässä vähän kuvia meidän tyttöjen lenkistä tänään auringonlaskun kultaamalla pellolla.

Katse kohti seikkailua

ja menoks...

Sä vaan kuvaat kokoajan

profiili

saaks mennä putkeen?

Jee! Menoks!

Ja toiselta puolelta ulos.

Tunnista kuvan linnut. Uskokaa tai älkää, yksi niistä on Flamingo.