Nyt on tehotreenit reenattu, pää oli eilen illalla niin kipeä ettei millään jaksanut kirjata heti oppeja ylös.

Sunnuntaina sain videolle omiakin treenejä, on meillä vielä vähän viilattavaa. Hyvä oli kuitenkin nähdä mitä ja miten sitä oikein ohjaa, kun ei tuo kropan hahmottaminen ole koiraa ja rataa seuratessa ihan hallussa vielä. En esimerkiksi ollut yhtään tiedostanut sitä, että pompautan kättä jokaisen esteen kohdalla kun se pitää hypätä. Piirrän kädellä Ilolle ilmeisesti viiva, jota sen pitää seurata..? Ja piru, että selkä on tänään kipeä, kun näköjään reagoin pieneen koiraan ohjaamalla sen omalla tasolla.

Tässä pari pätkää meidän suorituksista. Oltiin vikoja vuorossa ja muistikortille tuli ähky juuri meidän aikana:( yksi pätkä jäi ikuistamatta.

Kolmatta pätkää kun otettiin, Ilo oli jo niin väsynyt, että se olisi halunnut jättää kolmannen esteen vaan tekemättä ja mennä suoraan putkeen. Kerran se tekikin niin, mutta tämän kerran sain jotenkuten pelastettua.

Iltapäivällä Tomi treenasi taas Onnin kanssa. Oli vielä kehdannut kotona sanoa katsoessaan meidän treenejä koneelta, että toivottavasti heillä ei ole samaa rataa kun se näyttää niin helpolta. Ja radalle päästessään kompastui ihan samaan kohtaan kuin mekin Ilon kanssa. Hah!

Tässä sitten Tomin ja Onnin pätkä. Tekivät pidemmän radan, kun ihan joka kohtaa ei tarvinnut hioa moneen kertaan.

 

Onni oli niin onnellinen viikonlopusta ja antoi kyllä kaikkensa. Kun Tomi keskusteli ohjauskuvioista koutsin kanssa kentällä Onni näki tilaisuutensa ja suoritti lemppariesteitään: putki, vielä toisen kerran, pussi, pussi, putki ja joka kerran esteen suoritettuaan katsoi Tomia: Näitkö? Eiks ollukkin hienosti? Ja meni kerran lelun kanssa putkeen lepäämään, eikä muistanut ottaa leluaan mukanaan kun tuli pois.  Ja katsoi vaan muka tyhmänä kun käskettiin hakemaan lelu pois. Tomihan sen sieltä sitten ryömi:)

Eilen olin sitten itse takamus pystyssä putkessa hakemassa lelua. Oli vissiin koiratkin kokoustanu lauantain jälkeen treenien antia... Kuka vielä väittää että meidän koirilla ei ole huumorintajua?

Pari kertaa Onni tuli kentän laidalle varjoon lepäämään ja juomaan ja vasta kun Tomi tuli hakemaan sitä se suostui tulemaan takaisin treenamaan. Alkuun näytti, ettei lähde enää, mutta kun Juha vaan väitti että kyllä se lähtee, lähde itse juoksemaan poispäin, niin kappas, pikkumies ei vaan voi jättää mahdollisuutta käyttämättä. Kyllä oli Onnin agikiintiö hyvin lähellä täyttymistään, mutta ei ihan.

Mutta lopetuksena: Jos joku ikinä saa mahdollisuuden päästä Agilityakatemian/Oreniusten treeniin, niin menkää ihmeessä! Vaikka sitä oli ihan poikki, niin oli se vaan niin hienoa.