Rohkaisin eilen mieleni ja kun himolenkkeilijäystäväni taas ehdotti lenkkiä Onnin kanssa ilmoittauduin mukaan juoksijaksi. Kyllä sitä ehti monta kertaa miettiä ihan ääneenkin, mitä sitä oikein tuli tehtyä. Keuhkot vaan ei pysynyt mukana tahdissa tänään on jalat huutaa hoosianna portaita kiivetessä. Mutta menin kuitenkin lupaamaan, että otettaisiin ensi viikolla taas uusiksi. Ihmisen muisti on kovin lyhyt....

Lisäksi "nahkainen" vyöni, jota olen käyttänyt tähän asti melkein joka päivä, otti ja sanoutui irti eilen lenkin jälkeen kotipihallamme. Se vaan hajosi ja putosi maahan. Onneksi vasta silloin. Nyt täytyy ilmeisesti investoida oikeaan juoksuvyöhön.

Toinen ryhtiliike tapahtuu meillä kotona Onnin kanssa. Sunnuntaina agilityssä äijä karkasi taas sanomaan pari valittua sanaa putkea harjoittelevalle belgianpaimenkoiralle ja juoksi sitten heti takaisin. Rangaistuksena tästä seurasi jäähy kiinni aidassa. Sitä ennen Onni oli ennakoinut muutaman kerran lähdössä niin, että mies jäi aina ensimmäiselle aidalle pyörähtämään valssausta kun Onni oli jo suorittanut kaksi muuta aitaa. Eikä rata tosiaankaan ollut suora vaan mutkitteleva! Eli koira tiesi kyllä miten rata suoritetaan mutta ohjaaja jäi jälkeen:)

Eli se ryhtiliike-elämänmuutos. Ei sohvalle ollenkaan ja tiukka kuri. Mitään ei tule ilmaiseksi. Olen huomannut itsessäni, että tiukan kurin pitäminen saa minut huonolle tuulelle, koska kurinpalautuksen tarve turhauttaa. Tästä seuraa se, että olen tavallaan vihainen Onnille ja pidän sen kurissa. Kurin pitäminen onnistuu itseltä näin kyllä, mutta eihän sellainen toimi pitkällä tähtäimellä. Enhän minä voi olla vihainen Onnille koko sen loppuelämää. Kai sillä alkaa olla jo jotain terveydellisiäkin vaikutuksia? Jossain vaiheessa väsyn olemaan huonolla tuulella ja alan lipsua. Avainsana taitaakin olla "jämäkkä". Hyväntuulinen mutta jämäkkä. Onnin yritykset kuria vastaan ovat tähän mennessä olleet melko huvittavia. Se ei varsinaisesti kiukuttele, vaan yrittää kerjätä prisenssa Diana -katseella esimerkiksi sohvalle pääsyä.

Tyhmää sinänsä, että tällaista ryhtiliikettä pitää erikseen järjestää, sillä tarkoitushan olisi olla jatkuvasti "ryhdikäs". Näin elämä olisi kaikilla paaaljon helpompaa. Tiedän etten ole ainoa, joka tämän asian kanssa painii, siksi päätin tästä kirjoittaa. Oikein toimiminen ei ole helppoa. Oikein tekeminen ei välttämättä ole elämässäkään helppoa, miksi koirankaan kanssa asia olisi toisin. Terveellisesti syöminen on oikein. Roskaruoan syöminen on helppoa. Onko tässä mitään järkeä? Jos pyrkii koko ajan toimimaan oikein, siitä pitäisi jossain vaiheessa tulla tapa ja tekeminen helpottuu.

Tulipas syvällistä tekstiä....