Kesällä Onni ihmetteli kaikua mökillä järven rannalla. Aina kun haukkui joku haukkui kauempaa samalla tavalla takaisin. Siinä se sitten hetken jaksoikin keskustella ennen kuin kyllästyi matkijaansa ja oli hiljaa..

Onni pitää villasukkia leluina ja saattaa joskus tuoda villasukat sohvalle tarkoituksenaan kutsua leikkiin niillä. Tämä tapa on varsinkin kylminä talvi-iltoina erittäin mukava. Oma-aloitteinen palvelija:)

Alkutalvesta kun takapihaltamme alkavasta metsästä hävisivät lehdet puista, Onni tulkitsi sen niin, että sen reviiri on laajentunut niin pitkälle kuin se näkee, eli pienen metsän toiselle puolelle. Sitten piti ilmoittaa jokaisesta koirasta ja ihmisestä joka sattui kulkemaan metsän läpi tai sen toiselta puolelta. Onneksi tämä tilanne oli niin toistuvaa, että into loppui nopeasti ja nyt ei enää jaksa.

Onni on muuten täysin valkoinen, mutta sen korvien reunoissa on pieniä ruskeita täpliä ja hännässä muutama musta ja ruskea karva.

Onni osaa avata vetoketjuja. Varsinkin miehen repun vetoketju on avattu pari kertaa. Ensimmäisellä kerralla uhrina oli mp3-soitin, jonka patteriluukun kansi sai hieman osumaa ja toisella kerralla melkein tyhjä Bepanthen-tuubi, josta onni avasi korkin ja olisi juuri alkanut syödä rasvaa, ellei olisi jäänyt juuri sillä hetkellä kiinni.

Pidimme aikoinaan pyykkitelinettä oviaukon edessä, jotta Onni oppisi olemaan yksin niin, että se näkisi kuitenkin ihmisensä hieman kauempaa (Tuire Kaimion opetuksia yksinolon harjoittelussa). Hetki siinä meni "kaltereiden" takana katsellessa, kunnes poitsu päätti, että nyt riittää ja rymisteli pinnojen välistä läpi.

Päätimme talvella lähteä äitini kanssa kävelylle, Onni tietysti mukana. Tapasimme puolessa välissä matkaa ja Onni alkoi touhottaa äitini jaloissa. Äitini takaa tuli koira ja Onni siirtyi sujuvasti touhottamaan sen ympärille. Yhtäkkiä tajusin, että Onni on vapaana ja rupesin ihmettelemään, mihin hihnan toinen pää johtaa, sillä se ei ollut pudonnut maahan. Se oli toisen koiran kaulapannassa kiinni! Siinä sitten anteeksipyydellen päästin toisen koiran irti omasta hihnastani ja lähdin metsästämään Onnia, joka siinä vaiheessa touhotti ympäri kävelytietä, hyvä ettei jäänyt pyörien alle....Todellinen Houdini:)