Eikö kuva kerrokin enemmän kuin tuhat sanaa?

Nyt kun olemme taas palanneet takaisin normaaliin päivärytmiin, on Onninkin ollut pakko harjoitella yksinoloa. Minä suurena kasviharrastajana olin ennen Onnin tuloa peittänyt jokaisen vaakasuoran pinnan jonkinlaisella kukkapurkilla ja siitähän syntyikin sitten ongelmia. Ensin purkit nostettiin niin ylös kuin ne oli vain tilallisesti mahdollista nostaa.

Onnilla on kuitenkin tapa kivuta mahdollisimman korkealle ikkunan ääreen ulvomaan kun se jätetään hetkeksi yksin. Siksi kuvassa näkyy sininen jumppapallo alimmalla hyllyllä, jotta Onni ei pääsisi kiipeämään seuraavalle tasolle sitä kautta (alatasolta patterin päälle ja siitä toiselle tasolle, jos ihmettelette reittiä). Noh, kuten näkyy, suunnitelma ei ole toiminut aivan kuten oli toivottu. Pallo ei peittänyt ihan koko hyllyä, ja kyllähän pieni luolakoiran pentu nyt tuosta raosta pääsee.

Onnin puolustukseksi on sanottava ettei se pudottele kukkapurkkeja tahallaan. Se vaan asettuu ulvomaan sydäntävihlovasti ja välillä asentoa muuttaessaan se vahingossa tönäisee muutaman purkin alas. Hups, ja ulvonta jatkuu. Tiedämme tämän koska jätimme videokameran kerran valvomaan sen tekemisiä. Se oli aika surullinen tunnin pituinen pätkä katsoa.

Yksinoloharjoituksia on pakko jatkaa suurella intensiteetillä, että uskallamme vielä tulla kotiin päivän päätteeksi.