Tänään käytiin viemässä Ilo Anjalle mammalomalle. Pakkohan sitä tässä tilassa oli vähän itkua tuhertaa etukäteen siitä, miten pikkumussukka tulee pärjäämään. Reippaasti tuo kuitenkin asiaan suhtautui ja meni Anjan edellä sisälle, liekö edes huomannut, että me emme seuranneet perässä. Tässä nyt kuitenkin vielä viimeisen kotipäivän fiilistelyä.

Ilo on lisännyt painoa kaksi kiloa, eli yli neljänneksen alkuperäispainostaan, meikäläinen on selvinnyt tähän mennessä 7 lisäkilolla. En yhtään ihmettele, että tuo tulee heti eteen istumaan, jos johonkin kyykistyt. Selkä on notkolla kuin vanhalla kaakilla, niinkuin isäni kohteliaasti sanoi. Hieroa pitäisi selkää ja niskaa ihan selvästi, sillä jostain kohtaa kun hypistelyn aloitat, niin koira liikkuu itse parempaan asentoon niin että voi pitää oman käden paikoillaan. Kyllä sitä selkää on nyt tullut huollettuakin ja täytyy huoltaa jatkossakin, että palautuu ennalleen.

Reipas tuo on edelleen ollut, häntä heiluu kun juttelee ja kovasti yrittää olla mukana tekemisen meiningissä. Möksällä tykkäsi jatkuvasti seisoskella rantavedessä touhuamassa, ja ylpeänä oli esittelemässä paikkoja kun vieraita tuli käymään. 

Eiköhän se riitä jo sen kameran kanssa...

Nyt sitten vaan jännätään, että kaikki menee hyvin ja syntyy terveitä ja kauniita muumeja, laskettu aika on viikon päästä maanantaina, eli 19.7.!