Katselin järkyttyneenä, etten ole päivittänyt blogia yli kuukauteen! Aika menee niiiin nopeasti mini-ihmisen kanssa.

Meillä on homma tasottunut aika mukavasti uomiinsa eikä Onnikaan enää ota tätä sisar hento valkoisen rooliaan niin vakavasti. Edelleen vauvan sijainti pitää olla tiedossa koko ajan ja jos ei ole, äijä on kamalan huolestunut ja ravaa ympäri kämppää kun pikkuihminen on kadoksissa. Ja välillä vaan täytyy käydä vähän lipasemassa naamaa, kun se on niin söpö vissiin...

Ilokin on vähän lämmennyt toukalle ja on jopa lipaissut sekin pari kertaa naamaa. Edelleen sitä pitää kovasti nuuhkia, mutta enää ei ole tarvinnut murista tai haukkua sen epäilyttävyydelle. Ilo on päässyt keräämään vähän vararavintoa vyötärölle, kun sitä ei ole päässyt lenkittämään kunnolla. Lenkit parhaan kaverin Sohvinkin kanssa ovat olleet pitkään tauolla. Nyt pitäisi kyllä vähitellen taas alkaa liikuttaa tuota likkaa tai se paisuu ihan palloksi. Sitten kun pikkuihminen alkaa syömään kiinteitä se varmaan huolehtii Ilonkin ruokinnasta ellei koiria saa teljettyä pois tilasta ruokailun ajaksi.

Tomi on sentään käynyt molempien koirien kanssa agittamassa torstaisin, että saavat jotain omaa aikaa ja kivaa välillä. On vaan kuulemma hieman haastavaa treenata kahdella koiralla kylmässä hallissa kun pitää pelata BOTtien kanssa joka välissä ettei kumpikaan ihan jäädy. Ilo oli kuulemma vetässyt nollaradan viime kerralla, joten meikäläisellä on vähän kiinniotettavaa keväällä kun pääsen taas treenaamaan.

Ollaan me harjoiteltu vähän vaunujen kanssa lenkkeilyäkin ja se on mennyt oikein hyvin. Pahin ongelma oli ehkä siinä, että Onnia taas huolestutti vauvan hyvinvointi ja jatkuvasti piti nousta vaunuja vasten katsomaan että kaikki oli hyvin. Mutta eiköhän tuo tuosta, parempi näin kuin että olisi koko ajan kiskomassa koko komppaniaa eteenpäin.

Loppuun vielä videopätkä, että näette ettei täällä nyt ihan pelkän vauvan ympärillä pyöritä. Koskea ei saa ennen kun annetaan lupa.