Ulkona on mörköjä, oven takana on mörköjä, liikkuvat varjot ovat mörköjä, puhelimessa on mörköjä, moottoripyörä on mörkö, koivujen takana on mörköjä...

En oikein tiedä miten suhtautua tilanteeseen kun toinen haukkuu kauhuissaan kadun reunassa seisovalle moottoripyörälle. Ensireaktio on yleensä nähdä tilanteen koominen puoli. Sen jälkeen pälkähtää mieleen se, ettei kello ole aamuyhdeksää enempää lauantaiaamuna ja naapurit haluaisivat ehkä nukkua. Yritä siinä tyrskiessäsi sitten rauhoitella toista vakuuttavasti, jotta hiljaisuus palaisi.

Toinen (minun mielestäni) huvittava tilanne sattui eräänä perjantai-aamuna kun olin laittanut puhelimeeni herätysääneksi aidon kukkokiekuu-äänen. Olin kuitenkin noussut ylös puhelinta ennen ja ehtinyt aamupesulle kun oven takaa alkaa yhtäkkiä kuulua hirveä meteli. Kun pääsin paikalle näky oli desibeleistään huolimatta erittäin koominen. Puhelin kiekuu pöydällä, koira haukkuu ikkunassa aivan vauhkona ja karvat niin pystyssä kuin vain voi olla. Lisäksi mies ryntää myös paikalle unenpöpperössä ja kalsarit jalassa. Arvatenkin koomisuus ei auennut hänelle aivan samalla tavalla:)

Ongelmaksi kehkeytyi kuitenkin Onnin hiljentäminen. Se ei nimittäin meinannut millään uskoa, että vaara on ohi, paha kukko ei ole tulossa sitä pöllyttämään. Vaikka pidin kuonosta kiinni niin, ettei se saanut suutaan auki, sai se kuitenkin kiitettävän kovaa ääntä aikaiseksi. Lopulta päädyin ottamaan sen mukaani aamupesulle, sillä haukunta alkoi heti kun se pääsi ikkunan ääreen.

Kun lähdimme ulos "uhoaminen" (karvat pystyssä) alkoi samantien siihen suuntaan, missä Onni luuli hirviön olevan.

Jonkin verran aikaisemmin, jo talvella Onni pelkäsi lipputangossa liehuneen lipun varjoa, joka piirtyi keittiömme seinään. Ihmettelin mille se murisee, sillä sen selkä oli ikkunaan päin. Menin sen viereen istumaan ja yritin tähyillä jotain epäilyttävää. Lopulta keksin lipun varjon ja kävin taputtelemaan sitä puhuen samalla rauhoittelevasti. Onneksi rauhoittui melko helposti.

Aina kun pystymme, yritämme todistaa Onnille, etteivät sen mielestä epäilyttävät asiat ole vaarallisia tai pelkäämisen arvoisia. Olemme siis käyneet lääppimässä moottoripyöriä, soittaneet kukkokiekuuta uudelleen (mikä oli kyllä virhe, sillä sama meteli alkoi heti uudelleen. Meillä on tällä hetkellä kukkokiekuu-kielto päällä), taputelleet varjoja ja käyneet vapauttamassa sen vahtivastuusta. Toisaalta odotamme innolla sitä, että pikkuinen ei pelkää mitä kummallisempia asioita toisaalta odotamme jännityksellä mikä seuraavaksi saa sen karvat nousemaan pystyyn.