Toimintakyky +1, Kohtuullinen
Terävyys +3, Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3, Kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2, Kohtuullinen
Hermorakenne +1, Hieman rauhaton
Temperamentti +1, Erittäin vilkas
Kovuus +1, Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2a, Luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen

Laukauspelottomuus ++, Laukauskokematon

Ja pisteet yhteenlaskettuna 129

Taija mainitsi käynnillämme, että pitäisi olla välillä 100-200, jos menee yli, niin on turhan kova.

Testi alkoi luoksepäästävyyden testauksella ja Onni olisi kiivennyt tuomaritädin (tai sihteeritädin, joka hoiti alkupään testauksen, samalla kun tuomarit katsoivat vieressä) syliin, jos olisi päässyt. Kepillä Onni ei oikein halunnut leikkiä, kunhan jahtasi sitä kun tuomaritäti veteli sitä pitkin maata ja olenkin ihan varma, että sille kepille on joku toinen koira tehnyt jotain, todennäköisesti kussut päälle, koska minun kanssa kepillä ei oikein voinut leikkiä. Sitten otettiin toinen keppi ja sen kanssa leikkiminen sujuikin sitten paremmin, tosin ei yhtä sinnikkäästi kuin yleensä jopa vieraiden ihmisten kanssa. Outoa.

Noh, sitten oli kelkka, jonka Onni oli huomannut jo edellisessä vaiheessa ja todennut jo silloin että siinä on jotain outoa. Melkein heti kun kelkka lähti tulemaan kohti ja Onni sen huomasi (se oli hetken vielä kepillä leikkineen sihteeritädin pauloissa) ja alkoi haukkumaan sille ja kun kelkka vaan tuli ja tuli kohti päätyi Onni lopulta perääntymään ja hyvä ettei kiskonut itseään pannasta läpi. Kun kelkka pysähtyi viereeni, se oli edelleen epäilyttävä eikä Onni tainnut lopultakaan tulla ihan siihen tulokseen, että se olisi täysin vaaraton vaikka minä sitä kelkkaa lääpin ja taputtelin ja heiluttelin.


Sitten meitä kohti hyökkäsi iso tuomarisetä, ja heti kun setä hyppäsi esiin ja huusi "Pysähdy!" Onni alkoi haukkumaan, mutta sedän miehen kuitenkin koskemaan minua, kun ei uskonut Onnin huutamista. Onni siis lopulta minun takanani niin pitkällä kuin hihna antoi myöten. Eikä olisi halunnut mennä moikkaamaan tuomarisetää senkään jälkeen kun risu heitettiin pois ja setä käyttäytyi ystävällisesti.


Setä otti Onnin hihnan ja minä menin kauemmaksi ja kutsuin Onnin luokseni. Ikuna en ole tainnut nähdä yhtä hienoa luoksetuloa! Olin siitä erittäin ylpeä, koska kun minulta oli juuri kysytty tuleeko se luokse ja olin vastannut "vaihtelevassa määrin" koska aina se ei todellakaan tule, ainakaan suoraan vaan ensin pitää vähän kiusata.

Sitten mentiin sellaista aidattua kujaa pitkin ja yhtäkkiä maasta nousi sellaine pressu/haalari, sille ehti haukahtaa/murahtaa vihaisesti ennen kuin käännyttiin äkisti ja kohta alkoi tynnyri rymistää perään. Ja suoraan minun jaloilleni, pohkeissa on varmaan mustelmat. Noh, Onni säntäili taas hihnan päässä ja yritti pysyä mahdollisimman kaukana tynnyristä. Mentiin vähän kauemmaksi ja sitten tutustumaan tynnyriin, se oli edelleen erittäin epäilyttävä mutta suostui Onni sentään tulemaan vähän nuuskimaan. Minä mokasin siinä, että taputtelin tynnyriä, jolloin se piti vielä ääntä ja oli epäilyttävä siksikin, aijai.. Pressu/haalari piti kiertää kaukaa, siihen Onni ei halunnut enää yhtään tutustua.

Seuraavaksi minä menin pimeään huoneeseen ja kutsuin Onnia ovelta innokkaasti. Huonehan olikin täynnä sokkeloa, jonka läpi Onnin olisi pitänyt pujotella luokseni ja lattialle oli vielä laitettu pressukin hämäykseksi. Vaikka kuinka ensin yskeskelin (jopa "kutsuvasti" kun käskettiin) ja lopulta kutsuin Onnia nimeltä herra ei uskaltanut edetä yhtään yksin, lopulta tultiin fikkarin (taskulampun) kanssa ihan lähes perille asti ja sittenkin Onnin piti nuuhkaista minua ennen kuin se uskoi että minä olen minä, vaikka aloin sitä kehumaan kun se oli minut löytänyt. Eli ei näe herra pimeässä vissiin kovinkaan hyvin...

Sitten Onni vielä kytkettiin lyhyellä ketjulla seinään ja sihteeritäti hyökkäsi Onnia kohti raippa kädessä. Ensin Onni ei oikein tiennyt mitä tapahtuu ja oli vähän peloissaan, mutta kun täti oli tullut riittävän lähelle, ehkä kahden metrin päähän, alkoi Onnikin tuohtua ja haukkua. Mutta täti sai kuitenkin lyötyä raipalla seinään Onnin yläpuolle, mihin homma loppui. Sain mennä hakemaan Onnin, joka oli todella surkean näköinen. Samanlainen ilme sillä oli kun kävin hakemassa sen kastraatiosta.

Lopuksi testattiin vielä laukausvarmuus ja Onni vähän säpsähti ja jäi seisomaan paikalleen, muttei kyllä pelännyt varsinaisesti ääntä. Se oli laukauskokematon, niin kuin arvostelussa sanottiinkin.

Itse testituloksen selitys meni meiltä osittain vähän ohi, koska se tuomarisetä, joka oli meitä kohti hyökännyt seisoi lähellä ja hänelle piti haukkua silloin tällöin että varmasti tajuaisi pysyä kaukana. Ihan tyypillistä käyttäytymistä, jota ollaan todistettu aikaisemminkin  miesten kanssa.  Mutta muutama sana sieltä täältä jäi kuulematta... Sama tuomarisetä, joka oli todettu erittäin epäilyttäväksi antoi minulle neuvoja pimeässä huoneessa, en tiedä  vaikuttiko sen Onnin tulokseen miten paljon..

Mutta tällaista. Saatiin melkein kaikki nauhallekin, ensin videokamerasta loppui akku (tottakai) ja sitten tavallisesta kamerasta loppui muistikortti kun videotiedotot ovat melko isoja ja muistikortti on muistettu tyhjentää ties milloin viimeksi...Täytyy laittaa tänne jotain pätkiä, kunhan niitä saa vähän muokattua.

Kokemuksena testi oli Onnille aika rankka, veikkaisin, että miehille haukutaan tästä eteenpäin vielä vähän enemmän. Tuomarisetä jäi epäilyttäväksi, Onni ei palautunut siitä kohtelusta koko aikana. Lopputulos oli jotenkin odotettavissa. Olen jo jonkin aikaa epäillyt että Onni ei sittenkään ole kova vaikka äijä onkin. Ja niinhän se olikin, meillä asustaa hieman pehmeä herra.