Voisiko joku selittää miten Onni tunnistaa meidän auton omakseen? Olin aivan ällistynyt kun lähdimme Onnin kanssa heittämään roskapussia, miehen tullessa hetken päästä perässä autolla. Kiersimme taloyhtiön roskapussin kanssa ja pääsimme kohtaan, johon mieheni oli tarkoitus ilmestyä autolla. Paikallapa olikin naapurimme auto, joka on (minun mielestäni) prikulleen saman näköinen kuin meidän omamme. Sama merkki, malli, väri ja todennäköisesti jopa vuosimallikin. Ei minkäänlaista reaktiota. Hetken päästä mies kurvaa paikalle ja Onni rynnistää välittömästi autolle. Välimatkaa autoihin oli 3-10 metriä ja meidän auto oli taaempana. Minäkään en ehtinyt reagoida auton saapumiseen paikalle ennen kuin Onni oli jo menossa. On se kumma tyyppi....

Mitäs muuta? Viime viikolla järjestimme Onnille hävyttömän vähän aktiviteettia ja sehän näkyi. Äijä käveli perässä ja tuijotti kokoajan silmiin vaatien jotain äksöniä. Täytyy tällä viikolla vähän petrata. Huomaa, että kun itsellä ei muka ole aikaa viralliseen ohjelmaan Onnin kanssa sitä vastavuoroisesti kohtelee sitä löysemmin vähän kuin hyvitelläkseen ja ongelma on valmis. Täytyy yrittää tiedostaa tämä ajatusmalli ja pyrkiä siitä pois. Eilen kun olimme iltalenkillä, Onni huomasi yhtäkkiä polkupuöröilijän tulevan meitä kohti mäkeä alas valkoinen muovikassi ohjaussarvessa roikkuen. Onneksi huomasin sen katseesta, mitä se aikoi ja ehdin juuri pysäyttämään sen. En tiedä mitä sen pienessä valkoisessa oikein liikkui, vai liikkuiko mitään, mutta Onni piti tuota pyöräilijää jotenkin uhkaavana ja päätti sännätä suoraan sitä päin. Klink vaan kuului kun pannan ketju piti pintansa ja Onni pysyi juuri sopivan välimatkan päässä pyöräilijästä ettei mitään sattunut. Taisi fillaroitsija taivastella mielessään, että hullu koira. Mikäköhän tuossakin tilanteessa taas oli? Yleensä Onni ei kiinnitä pyöräilijöihin mitään huomiota, joskus minulle käsittämättömissä tilanteissa niitä kohti pitää mennä aiheuttamaan vaaratilanteita. En nyt tarkkaan muista, mutta voi olla että nuo tilanteet syntyvät yleensä pimeällä? Eikö se näe tarpeeksi hyvin, että se erottaisi lähestyvän olevan pyöräilijä?

Toinen mikä on aiheuttanut läheltäpiti-tilanteita ovat kaikki pörisevät kulkuvälineet: mopot, skootterit, piikit, moottoripyörät, tuunatut autot... Minun tiedossani ei ole mitään sellaista tilannetta, jossa Onni olisi saanut jonkinlaisen trauman näiltä tahoilta. Kerrain vain (tämäkin pimeällä) ohitsemme ajoi pörisevä moottoripyörä ja Onni olisi varmaan lähtenyt sen perään haukkuen jos olisi päässyt. Sillä kertaa se teki onneksi vain hihnansa levyisen kierroksen... Se oli tietääkseni ensimmäinen kerta kun Onni reagoi noin. Olemme kokeilleet totuttaa Onnia moottoripyörään ja skootteriin, esim. antamalla Onnin katsoa kun ajan/olen kyydissä, jotta se ymmärtäisi ettei niissä ole mitään pelättävää. Ei mitään apua. Sama haukkuminen jatkuu ihan jalkojen juuressa heti kun pörinä alkaa kuulua. Vähän ongelmallinen tilanne sinänsä, että vaikka me itse tiedämmekin tästä asenteesta, Onnia voi joskus taluttaa joku sellainen, joka ei osaa varautua tilanteeseen. Tähän pitäisi siis saada ratkaisu. Haluaako kukaan lainata mopoaan siedätyshoitoon?