Voihän kökkö sentään. Tänään kattelin kun Ilo venytteli makeasti ja kappas, lattialle putosi pieni punainen pisara. Meidän neidillä (tai rouvalla) alkoi sitten juoksut. Just tähän saumaan, kun viidestä maksetusta kerrasta on kaksi jäljellä. Voehan.... Tomi sitten ehdotti, että otan Onnin treeneihin, koska se antaa enemmän anteeksi kun ei ole niin herkkä ohjaukselle ja irtoaa paremmin. Pakkohan se on kokeilla, mutta hirvittää jo etukäteen. Mä olen se, joka tarvitsee eniten treeniä ja Onni on vielä edistyneempi kuin Ilo, joten onko mun sillon helpompi treenata? I think not. Voinhan mä vikalla kerralla treenata sitten Jepen, mun mielikuvituskoiran, kanssa jos niikseen tulee.